Hyvää syntymäpäivää seitsemänvuotias poikani

Alat olla jo iso poika ja minä olen taas ohittanut kaikki nämä tärkeimmät hetkesi. Sinä olet jo ensimmäisellä luokalla. Jäin paitsi yhdestä tärkeimmistä tapahtumista elämässäsi, taas kerran. Tosin taas minusta riippumattomista syistä. Ei se ole oikein, että muistan sinua aina Postin välityksellä jonkin paketin muodossa. Se ei tunnu minusta hyvältä ja oikealta, etkä varmaan sinäkään niistä paketeista tietäisi keneltä ne ovat. En oikeen elättele toiveita, että äitisi hehkuttaa minusta isänäsi. Paketti vain joltain, jota tuskin muistat enää. Olen laittanut uuden puhelinnumeron, mutta en ole antanut sitä äidillesi. En halua kuunnella hänen nalkutustaan, arvostelemistaan minua asioista, joihin hän itse on ajan alussa syyllistynyt. Olen jo hyväksynyt tilanteen, etten näe sinua. Minä odotan, että kasvat riittävän isoksi pojaksi, jotta voisimme kommunikoida kahdestaan. Minä yritän silloin ottaa sinuun yhteyttä jollain tavalla, mutta minun kanavani on sinulle aina auki, jos haluaisit jotenkin etsiä minua. En ole ollut äitisi kanssa koskaan avioliitossa, joten olen juridisesti heikoimmassa asemassa oleva isä, huolimatta siitä, että minulla onkin tapaamisoikeus kanssasi. Toisaalta minä ymmärrän sen hyvin, että äiti voi päättää asioita puolestasi ilman minua. Maailma on täynnä lapsia ilman isiä, jotka ovat käyneet puikottamassa jotain naista ja vahinkolaukauksesta ovat tulleet isäksi. Ja ymmärrän sen tosiasian, että aina pitää ajatella lapsen parasta. Mutta taas toisaalta olen isä, joka rakastaa sinua. Jotkut isät on huonompia ja jotkut taas parempia. (Pätee tosin äiteihinkin yhtälailla). Kyllä minä jollain tavalla haluan olla osa elämääsi. Koska en ole ollut koskaan aviomies äitisi kanssa, minulla ei ole oikeuksia biologisena isänäsi, lukuunottamatta tapaamisoikeus. Mutta sekin käräjäoikeuden päätös on veteen piirretty viiva. Tämä päivä on minulle aina erityisen tärkeä merkkipäivä. Sain sinut ja irti en päästä :)

Omasta musiikkimaustani

Tällä kertaa halusin kirjoittaa musiikista. Tai oikeastaan sen kuuntelusta, koska en itse ole koskaan soittanut mitään instrumenttia en edes suutani millään mielekkäällä mittarilla, vaan pelkästään kuunnellut musiikkia jo pienestä pitäen. Niin kuin varmaan monet ihmiset. Kun olin vielä nuori pikkupoika, ei ollut ihmeellisimpiä laitteita, millä kuunnella musiikkia. Perheessämme oli ensin pieni hopeinen ja musta radio. Sittemmin kun me lapset kasvoimme perheessämme varttuneiksi, vanhempamme tajusivat musiikin olevan tärkeämpi osa normaalia nuorta elämää. Siitä pienestä radiosta, joka silloin oli noin nykyisen älytabletin kokoinen möhkäle, kehkeytyi tämän päivän nuoren ihmisen jokapäiväinen sosiaalinen kapula. Pieni äly siinä ikiaikaisessa ja isossa romussa oli vain suuremmassa ja painavammassa koossa. Mutta isompaa älyä siinä silloisessa virtasyöpössä moukarissa ei ollut minkäänlaista. Silloisen ihmisen taidonnäyte oli, kuin muinainen luolamies osasi puunuijalla taikoa seuraavaksi kiven iskuista kipinän ja tulen. Muinainen luolamies oli haltioissaan ja luuli sitä taikuudeksi. En väitä, että ihmiskunnan harppaus nykykehityksessä olisi ollut suurempi noista ajoista, kuin tästä päivästä vuosisadan alusta lähtien. Siis kosmisessa mittakaavassa.

Kuulin vuonna 1977 ensimmäisen kerran, että Elvis Presley on kuollut. Olin silloin 9 vuotias pikkupoika, hieman vanhempi kuin sinä nyt. Täytät syyskuussa 7 vuotta. Olin kuullut ja kuunnellut Elvistä lyhyen elämäni aikana jo "pitkään". Vuosia tuonkin tapauksen jälkeen olin oikea Elvis- fani. Sitä kesti todella pitkään muutama vuosikymmen jopa. Heavy ja metallimusiikista olen tottakai aina pitänyt ei se ole sieltä mihinkään koskaan karissut. Nyt vanhemmalla iälläni minulle on alkanut oikeasti muovautumaan se musiikkityyli, mistä oikeasti pidän ja haluan kuunnella jatkossakin. Olen jo viisikymppinen nuorimies ja nyt vasta muutama vuosi sitten olen fanittanut tosissaan raskaampaa metal- musiikkia. Vaikka minulla onkin nyt stream palvelu käytössä, nykyään minua kiinnostaa yhä enemmän se vanhanaikainen LP soitin. Siinä on jotain ainutlaatuista. Tänä päivänä ihmettelisit mikä ihmeen härveliveivi onkineen ja savikiekkoineen se oikein on. Siinä on kuitenkin oma juttunsa ja ehkä jopa soundinsakin, kun kuulee sen mekaanisen härvelin toistoa tänä päivänä. Mutta se oli sitä aikaa ja onhan ne nyt tulleet uudelleen muotiinkin, kun noita näkee kaikissa nettikaupoissa myytävän.

Ei minulla poitsu sen kummempaa tällä kertaa. Puolessakaan vuodessa, tai edes vuodessa ei tapahdu kovin ihmeitä, näköjään se on elämän fakta. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin ja pääset turvallisesti ensimmäiselle koulupäivällesi.

Hyvää kesää poitsu

Näyttää siltä, että kirjoitan aina vain harvemmin ja harvemmin. Mutta ei se tarkoita sitä, että olisin unohtanut sinut. Olet rakkain ihmisolento minulle koko maailmassa. Rakastan sinua eniten koko maailmassa. Minun sydämeni on jo nyt rikki valmiiksi, sekä fyysisesti että henkisesti, koska en ole saanut nähdä sinua. Mutta en haluaisi särkeä sitä enää niin paljoa enempää, että minulla ei olisi koskaan mahdollisuutta nähdä sinua. Et ole oppinut tuntemaan minua kovin hyvin. Olen niin vieras ihminen sinulle, vaikka olen isäsi. Minä kuitenkin tunnen sinut omaksi pojakseni. Sydämessäni tiedän kuitenkin, että tykkäät myös minustakin ja muistat minut aina. Ja tiedän, että jonain päivänä kyselet joskus isistä, jos emme tulekaan näkemään enää koskaan. Jonain päivänä tulen luoksesi uudestaan, jos vain tämä vaikea ja ohdakkeinen elämän polkuni vain jaksaa johdattaa tieni niin pitkälle. En kovin paljoa usko Jumalaan, uskon tieteeseen. Universumissa on energian ja aineen häviämättömyyden laki. Elämän laki on samanlainen. Jos jotain jostain saa, jostain täytyy silloin myös luopua. Uskon myös tähän tieteellisen faktan ajatukseen rakkaudesta ja ihmissuhteissa. Minun on täytynyt tehdä elämässäni jotain niin paljon pahaa, että sain sinut tasapainottamaan elämää. Ajatuksissani olet aina luonani ja toivottavasti sinäkin muistaisit joskus ajatella iskää. En tiedä mitä tekisin, jotta näkisin sinua useammin. Ehkä kun sinullekin tulee ikää enemmän, voisit sitten joskus käydä minuakin katsomassa. Jos vain aika kantaisi tarpeeksi pitkälle. Luoksesi en voi enkä halua väkisin tulla, vaikka minulla onkin tapaamisoikeus. Äitisi ei vaan tykkää siitä ja en halua tulla sinne riitelemään. Minä olen kasvanut koko ikäni riitelevässä perheessä, enkä halua sitä sinulle Melville.

Minulla on suhteita tullut ja mennyt elämäni aikana ihan riittävästi jo monelle sukupolvelle asti, mutta kenestäkään en ole oikein välittänyt niin paljoa, kuin sinusta. Nyt vasta tiedän, mitä oikea tosi rakkaus tarkoittaa. Se tulee sydämestä, eikä jalkojen välistä. Varastit minun sydämen ja olen siitä ikuisesti onnellinen, että minulla on oma poitsu.

En tiedä, menikö kirjoitus liian imeläksi, mutta joskus on hyvä purkaa tuntoja. Kyllä se iskäkin osaa ja saa rakastaa. Sinullehan tämä blogi kirjoitus on tarkoitettukin.

Sinä menet kouluun jo ensi syksynä. Iskä haluaisi taluttaa ja opastaa sinut ensimmäiselle koulupäivän polullesi. Se olisi minulle suuri palkinto, kuin toinen Joululahjani syntymäsi jälkeen. Luultavasti en tule sinua tälläkään kertaa näkemään, mutta hyvää ja hauskaa ensimmäistä koulupäivääsi Melville.

Hyvää syntymämäivää 6-vuotias naperoni

Täytät 6. päivä syyskuuta jo 6 vuotta. Sitten edellisestä kirjoituksestani onkin jo vierähtänyt aikaa, taas kerran. Haluaisin kertoa sinulle aina uusia ja jännittäviä asoita, mutta todellinen elämäni on vähän tylsempää. Se miksi emme ole tavanneet taas pitkään aikaan, voi syytä hakea sieltä äidin suunnalta. Rakastan sinua kaikista eniten koko maailmassa, mutta en voi väkisin tulla luoksesi. Ei minulla lähestymiskieltoa ole, mutta en halua aiheuttaa mitään häiriötä sinulle ja äidillesi. Minulla ja siis oikeastaan sinulla on käräjäoikeuden päätös, että saamme tavata. Siitä huolimatta äiti on diktaattorin asemassa. Hän voi päättää ilman minkäänlaisia sanktioita, jos hän ei haluakaan sinun tapaavan minua. Suomen laissa ei ole olemassa minkäänlaista rangaistusta lapsen tapaamisen epäämisestä. Sinulla on oikeus tavata isäsi, mutta sen oikeuden epäämisessä lähivanhemman toimesta ei ole olemassa minkäänlaista sanktiota. En ole ollut, enkä halua olla äitisi kanssa enää missään tekemisissä. En soita, viestittele, taikka lähetä hänelle edes sähköpostia. Enkä myös vastaakaan mihinkään, mitä häneltä tulee. Olen blokannut hänet pois kaikista puhelimen ja sovellusten palveluista, joten en enää voi tietääkään hänestä mitään.

Mutta minulla muuten täällä, keväällä ei tapahtunut suurempia asioita. Kevät on myös ihan kohtalaista aikaa, koska pahin talviaika on jo takana päin. Mutta kevät on sitten taas aina sitä kesän toiveen odottelua ja jännittämistä tuleeko lämmin, vai kylmä kesä. Toukokuu jo näytti vähän kyntensä, että luvassa olisi lämmin kesä, niinkuin se sitten olikin. Vietin koko kesäni täällä Turussa itsekseni ja miksipä lähteä täältä mihinkään. Kesä Turussa on ihmisen parasta aikaa. Kyllä tämä kaupunki kilpailee monen etelän turistirysien kanssa tasavertaisesti. Lämmintä piisasi siinä 30 asteen nurkilla lähes joka päivä. Minulle se oli ehkä jo turhankin lämmintä, mutta kyllä siihen tottui jo parissa viikossa. Ensi kesäksi voisi varautua ja ostaa tänne huoneistoon ilmastointilaitteen. Tämä asunto on lämmin läpi vuoden talvellakin, joten siinä mielessä ilmastointimööpeli olisi myös paikallaan. Tykkään nukkua viileämmässä huoneessa paksun peiton alla.

Olen ajatellut syntymäpäiviäsi koko ajan syntymästäsi lähtien. Sinulle tulee vuosia ihan huomaamattomasti ja minä en ole niitä unohtumattomia hetkiä saanut koskaan kokea. En ole saanut olla syntymäpäivilläsi vielä kertaakaan enkä Joulunakaan sinua nähdä. Lahjan lähettäminen postissa ei tunnu oikealta vaihtoehdolta. Ei se ole sama asia, kuin nähdä sinua. Minä ajattelen sinua koko ajan. Mitä se sellainen muunlainen muistaminen olisi? Minä haluaisin antaa sinulle lahjat henkilökohtaisesti, aivan kuten silloin kun näimme ensimmäisen kerran luonasi. Ilmeesi oli näkemisen arvoinen ja haluaisin kokea sen uudelleen. En tiedä minkälaisia leluja haluaisit, tai mitä leluja sinulla jo on. Aikaisemmin olin ostanut sinulle sellaista, mitä sinulla jo näytti olevankin.

Minä olen aina tiennyt sinun olemassa olostasi, mutta sinä et tietenkään minun olemassa olostani. Sinä olet varmaan jo unohtanut minut, etkä muista minusta paljoakaan. Tai en tiedä. Sinulla on elämää vielä paljon enemmän edessä, mitä mitä minulla on. Kun viimeksi kävin luonasi, laitoin sinut nukkumaan vuoteessasi, annoin sinulle hyvän yön suukon, toivotin kauniita unia ja keijun kuvia. Menit niin kiltisti nukkumaan.

Minä pääsin nyt töihin Turun kaupungille kahdeksan kuukauden määräaikaisella sopimuksella. Työni on IT hommia, eli ihan minun osaamiseen liittyvää työtä. Otin yhteyttä lastenvalvojaan ja yritän taas sopia elatusmaksuista. Äitisi luultavasti tulee taas vaatimaan mahdottomia. En minä omaa talouttani voi kuralle saattaa minkään maksujen takia. Pitäähän minunkin elää.

Siinähän sinä oletkin poikani

 Pientä muistelua hieman ajassa taakse päin ja hetkeen, jolloin tulla putkahdit maailmaani. Minulla ei hirveästi muuta kirjoitettavaa ja uutista ole nyt tällä kertaa. Kirjoittelen muutenkin vähän harvemmin tätä nykyä. Ei se tarkoita mitään eikä kaipuuni ole vähentynyt yhtään. En ole niin hyvä pukemaan ajatuksia sanoiksi. Katselen valokuviasi aina ja yksi valokuva sai minut sitten kirjoittamaan tämän jutun tällä kertaa. Ja siinähän sinä sitten jo olitkin, joka on aina puuttunut elämästäni. 50 cm pitkä aikuisen miehen pysäyttävä betoniporsas. Ei koko elämänsä ollut yksinäinen poikamies ole vain aina sitä tajunnut, muuta kuin nyt kun olet siinä olemassa. En tiedä äideistä, mutta ainakin tämä isä on ollut vähän jälkiherännäinen. Nuoruus menee aina huidellessa ja seikkaillessa pitkin elämän polkua, joka tuntuu olevan täynnä uusia seikkailuja. Yhtäkkiä huomaat mihin se nuoruus hupeni. Miehillä naisia tulee ja menee ja se ihanuus tuntuu jatkuvan ikuisesti, kunnes jonain päivänä tulee se juoksun pysäyttävä muuri vastaan. Jokin huolettoman ja mutkattoman elämäntaipaleen pysäyttävä 50 cm pitkä betoniseinä olla jämöttää yhtäkkiä edessäni. Vastuu toisen elämästä alkaa nyt ja u-käännöstä ei voi tehdä. Koko sen hetkinen elämänkatsomus mullistuu ja pitää alkaa ajatella asioita aivan uudella tavalla. Ei minulla oikeaa rakkautta ole koskaan ollut näissä naisseikkailuissani. Sellaista naista, jonka kanssa jakaisi loppuelämänsä. En minä ennen syntymääsi tajunnut, kuinka rakas olet minulle. Sitten kun tulla tupsahdit maailmaani ja näin kuvasi ensimmäistä kertaa, jokin alkoi palamaan ja elämään uudestaan minussa. Olet kuvassa vastasyntynyt pieni ja viaton poika rakas, jonka pienistä suloisista kasvoista näen myös itseni, mutta vain minikoossa. Kunpa olisin päässyt tuona hetkenä luoksesi. Ja kunpa olisin ehtinyt myös omalle isilleni sanoa, että "minä rakastan sinua isi kans". Äitini oli melko tehokas manipuloimaan toisten mielipiteitä ja lapsi ei voi muuta kuin uskoa äitiänsä. Varsinkin, kun oli niin päällikkö koko ajan. Itsekin olin siinä uskossa pitkään, että isä oli aina paha ja äiti aina hyvä. Nyt vanhempana käsitän kaiken uudelleen. Ei kaikki ollutkaan niin mitä meille lapsille uskoteltiin. Isä oli kovan manipuloinnin ja pirttimirmun uhri. Lapista näitä pirttimirmuja näyttää sikiävän. Sama pätee koko äitini sukuun, Ropposiin. Lapsuudessamme kaikki lapset käytiin aina lomalla siellä pohjoisessa, kun parempaakaan me lapset emme tienneet ja muuta ei meille tarjottu. Ei Lapin kesät lämpimiä olleet, vain joskus. Veljeni kanssa kävimme aina kalastelemassa lähellä olevalla sääskien kyllästämällä hapella Rovajärvellä ja Pitkäjärvellä. Siinä se hauskuus sitten oli. Vittu niitä sääskiä voi helvetti sentään. Pardon my French. Itsensä piti aina myrkyttää kuoleman partaalle, jottei nuo verenimijät pääsisi liiaksi iholle. Se helvetin ininäkin jo metrien päästä vitutti, kuin pientä oravaa. Kun äitini kuoli Tammikuussa 2017, ei minulla ollut paljoakaan tunteitani päästettävissä. Olin vihdoin oma sisältä rauhallinen ja tunteeton itseni. Rauhallinen olo. Ei tarvitse sietää enää sukulaisten henkisiä painostuksia. Saan olla nyt rauhassa. Joskus on käynyt mielessä, että toisten mieliksi olisi pitänyt ottaa osaa äitini kuoleman johdosta ja kaikkea mitä hän "joutuikaan kestämään" viime hetkillänsä. Veljeni soittelivat minulle silloin tällöin, että olenko soitellut äidille. Jos en, vihanpitoa tuntui pukkaavan. Paineita ainakin pukkasi. En osannut surra äidin poismenoa, eikä minua edes surettanut. Jatkoin normaalia elämääni ja päivääni. Yksi elämän virstanpylväs oli lopullisesti ohi. Isäni oli kotoisin Evijärveltä, Etelä-Pohjanmaalta. Isäni serkku oli kotoisin Lappajärveltä, tai Ähtäristä. En nyt ole aivan varma, oliko isäni myös sieltä seuduin kotoisin. Minä en oppinut tuntemaan isääni ollenkaan. Nuoruudessani vain muistan Evijärven reissun, kun äitini valitsemalla autolla, vanhalla Mossella lähdettiin reissuun. Sittemmin se hajosi Kemijärvellä moneen otteeseen. Se siitä venäläisestä laadusta. Isäni äidin hautajaiset muistan kuiten etelässä, vaikka olin vielä pieni poika silloin. Isäni kävi töissä koko meidän yhteisen ajamme Kemijärvellä kolmessa vuorossa silloisen Veitsiluodon sellutehtaalla ja oli todella kova työmies. Vapaa-ajallaan töistä tullessaan hän huolehti äitini töistä, eli muista lapsista. Äitini oli kotona päivisin lapsenvahti. Anteeksi huono ranskankielen taitoni, mutta äitini makoili aina vain sohvalla ja antoi käskyjä isälle ja siinä sivussa muillekin. Poikani, haluaisin että sinä oppisit tuntemaan minut, kuka minä oikeasti olen. Ainakin jonain päivänä. Jaksan kyllä odottaa, jos haluat joskus kuunnella. En tiedä mitä äitisi kertoo tai on jo kertonut minusta. Jos uskoisit ainakin minua. Sinulle poitsu minä en koskaan valehtele, enkä minä muutenkaan valehtele elämässäni.