Kuulumisia poikani pitkästä aikaa

Heipä hei taas poitsuni. En ole kuullut sinusta pitkään aikaan, vaikka olen laittanut WhatsAppilla viestiä. No, ei se haittaa. Toivottavasti sinulla on hauskaa ja koulukin menee ihan hyvin omasta mielestäsi. Ei sitä koulunkäyntiä toisten takia tarvitse käydä, vaan itsensä takia. Jos sinulla on hauskaa ja tykkäät, niin se on hienoa. En tiedä minkälaisia arvosanoja olet mistäkin koulun aineista saanut, mutta olen varma että olet hyvä ja tunnollinen poika. Todelliset opinnot alkavat sitten myöhemmin elämässä, mitä ikinä alatkin opiskelemaan. Minulla on nyt vähän monenlaista sekalaista ajatusta, jotka yritän ynnätä samaan kirjoitukseen. Toivottavasti tämä postaus ei ole sitten liian sekava luettavaksi.

Isä oli Oulussa ensin opiskelemassa ja sitten työelämässä 20 vuotta. Täällä Turussa on ollut sellaisia projektiluontoisia töitä jonkin verran. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen sellaisiin, koska silloin jää aikaa omille harrastuksille enemmän. Aikaisemmin työelämässä minulla ei ole ollut aikaa/jaksamista/mielenkiintoa harrastuksille. Täällä Turussa kipinä syttyi ja toivottavasti saan lisää näitä projektiluonteisia työtehtäviä, mutta niin ettei kuitenkaan työt haittaa liikaa harrastuksia. Ainoa juttu on, että sinulle haluaisin ostaa aina jotain silloin tällöin, mutta se vaatisi hyväpalkkaisen ja vakituisen työn. Kasvat vuosi vuodelta isommaksi pojaksi ja ns. vaatimustasosi kallistuvat sen myötä. En sano, että olisit koskaan ollut kovin vaativa, mutta elämä vain tuppaa olemaan sellaista ja tarpeet ovat erilaiset vanhemmalla iällä ja ne ovat luonnollisesti myös kalliimpia. Ei se tietenkään sinun vikasi ole. En halua ostaa sinulle mitä tahansa sekundääriroskaa, vaan sellaista mistä tykkäät ja mitä tarvit kulloinkin. Itse sain nuorena poikana sellaista romua ja ryysyä, että ihan hävetti mennä kouluun ja olla ihmisten ilmoilla. Parempi kuin jos olisin ollut niitä ilman, tai vaikka saada romut ja ryysyt rahana. Siinäkin olisi ollut enemmän iloa. Olisin voinut itse mennä ja ostaa enemmän mieleistäni esim. vaatetta, eikä saada mitään Työväen Urheiluliiton punaisia kommariverkkareita. En onneksi ole kyseiseen liittoon koskaan kuulunut aikuisten oikeesti. Luojan kiitos sinä olet vapaa kommunismin ikeestä. Itse kasvoin kommariperheessä, mutta minusta sellaista ei ole saatu leipomallakaan koskaan, vaikka vanhempani kovasti yrittivät. Opin vain vihaamaan sitä aatetta. Ja sinullehan minä en mitään aatetta tyrkytä. Saat elää nuoruutesi politiikasta ja aatteista vapaana.

En ole käynyt matkustamassa ulkomailla pitkään aikaan. Ei sillä, että suurta paloa olisi nytkään enää, mutta joskus tuntuu vähän siltä, kuin voisi käydä jossain maassa tuulettumassa. Haluaisin käydä Keniassa, koska se on sinun toinen kotimaasi. Ehkä jonain päivänä sinun kanssasi, mikäli minulla vielä henki pihisee silloin.

Enoni kuoli toissa jouluna Tukholmassa ja pientä perinnön tynkää olisi odotettavissa, kunhan jotkin serkkuni saavat tarvittavat asiakirjat lähetettyä lakimiehelle. Tuntuu olevan ylitsepääsemätön este lukea virallinen asiakirja, tai ovat sitten vaan yksinkertaisesti saamattomia mulkkuja. Perintöasiakirjat ovat toki ruotsiksi kirjoitettu, mutta puhelimeen saatava ilmainen Google Translator appi kääntää tekstin lennosta suomeksi, joten ei mikään kielinero tarvitse olla. Ihmetyttää vaan, ettei rahallinen perintö kiinnosta sen vertaa. Niin kauan, kun kaikki eivät ole lähettäneet tarvittavia asiakirjoja lakimiehelle, kukaan ei saa mitään. Arvaa pistääkö tuollaiset sukulaiset vituttamaan? Asian toivottavasti sitten joskus ratkettua voisin sinulle ostaa jotain, mitä haluaisit.

Ajopuuna paikassa nimeltä elämä

Hei poitsuni toivottavasti sinulla on kaikki hyvin, niinkuin varmasti onkin. Elämässäni on ollut yksi ja ainoa merkittävä virstanpylväs ja se olet sinä rakas poikani. Vaikka en ole paljon muusta niin välittänyt, kuin sinusta - jotain naisen rakkautta kaipaisin henkilökohtaiseen arkeeni. Naisia ja irtosuhteita minulla on ollut paljon, mutta en ole osannut pitää kenestäkään kiinni. Nyt kun ikää on enemmän, on vaikea löytää sitä kumppania. Vanhempana ei ole enää niin haluttu. Nyt kun olisin valmis elämänmittaiseen yhteiseen taipaleeseen.

Vaikka olen nyt paremmassa fyysisessä kunnossa, kuin vuosikausiin, ellei vuosikymmeniin, eläminen on alkanut painaa vuosia kuljettua enemmän henkisesti, kuin fyysisesti. Kelaan elämää taaksepäin, kuin elokuvafilmiä mediasoittimella, johon voi aina pysähtyä ja miettiä hetkeä. Ja kelata taas seuraavaan kohtaan, eteen tai taakse. Olen ehkä syntynyt väärään maailmankaikkeuteen, koska minulla on liian paljon rakkautta annettavana, ettei tämä maailma ole valmis sitä vastaanottamaan. Universumilla tulee ähky. Rakastan ja rakastun liian helposti ja syvästi, mutta tässä maailmassa minulle ei palaudu takaisin sitä vastarakkautta. Se on tuskallinen tunne. Vaikka en koe olevani yksin tai yksinäinen, tuntemukseni hämmentää minua. Universumi on oikeasti melko sekasortoinen paikka. On miljardeja eri mahdollisuuksia, mutta kaaoksen takia on vaikea löytää itselleen oikeat palikat ja niiden oikeat asennot. Jotkin onnekkaat ihmiset ovat sen löytäneet, mutta he ovat harvassa. Vaikka fysiikassa epäjärjestyksellä on tietynlainen tasapainon laki, hyvä ja huono ei kompensoidu keskenään. Toisella ei voi hävittää toista. Ne ovat erikseen aina olemassa. Itsenäisiä komponentteja. En tiedä sitten, jos hyvän tai pahan tuntemusta ei olisi olemassa, tunnistaisimmeko enää toisen olemassaoloa tai sen puutetta. Ehkä kiinalaisen yin ja yang on tarkoitus tunnistaa kumpainenkin.

Uintiharrastusta, osa 3

Aloitin kirjottelemaan tätä postausta iltamyöhäisellä, kun uni ei tule silmään ja muutakaan tekemistä ei nyt ole. Eikä illalla oikein muuta voi tehdäkään, kuin istua tietokoneen ääressä, kun television katselukaan ei kiinnosta. Tuntuu, että kaikki elokuvat on jo nähty, kun minullahan on noita ilmaisia elokuvien lähteitä muutamia netissä. On tullut tuijoteltua leffaruutua 1-3 elokuvan päivävauhtia jo vuosien ajan. Se tekee yhdessä vuodessa jo melko monta elokuvaa.

Kesä on hiljaisempaa aikaa uida, vaikka toisin luulisi. Impivaaran uimahalli on kesän kiinni, mutta muutaman kerran olen käynyt Samppalinnan maauimalassa tälle kesää. Kynnys lähteä sinne on aina korkeampi, mitä Impivaaraan, koska pitäisi aina odottaa ja mennä bussilla ja loppumatka kävellä kaupungin läpi maauimalaan. Tykkään kyllä kovasti siitä paikasta muuten, mutta saisi olla lähempänä ja helpommassa paikassa. Kuten tuo JukuPark on tuossa kävelymatkan päässä kotoani. Kyllä tuonne yksi maauimala olisi myös aikoinaan saatu mahdutettua. Sinne on muitakin urheiluhalleja rakennettu ihan lähiaikoina, eikä sieltä rakennusmaa ole vielä kesken loppunut.

Huomaa, että kunto on noussut ikäänkuin huomaamatta. Uin 1500 metriä 3-5 kertaa viikossa. Ei tarvitse edes levähtää tuolla matkalla, kun happi riittää vaikka kuinka pitkälle. Siitä huolimatta, että haukkaan happea aina joka toisella vedolla molemmin puolin kehoa. Ei minun vauhtini hirveän nopea ole. Tykkään uida rauhallisesti. Tällä hetkellä 1000 metriä vapaauintia menee puoleen tuntiin rauhallisesti kiskoen. En ole ottanut isompaa stressiä sen suhteen. Tarkoitukseni on nauttia uimisesta ja bonuksena jos saisi tuota vyötäröä kapeammaksi, mikä onkin jo hyvässä vauhdissa sulaa pois. Mittaan vyötäröäkin säännöllisesti ja muutamia senttejä on kaventunut.

Laitoin ruokavalion taas kerran kuntoon huhtikuussa ja on siihen jo tottunut. Välillä on ollut hetkiä, jolloin karkit, sipsit ja muut herkut oli koko ajan mielessä. Kaikkeen sitä pitääkin jäädä koukkuun. Toivottavasti tästä terveellisemmästä ruoasta ja urheilusta tuleen nyt positiivinen kierre, joka ruokkii itseään kunnon parantuessa ja vyötärön kaventuessa.

Ei mulla muuta tällä kertaa. Kirjoittelen taas, kunhan löydän taas asiaa, mistä kirjoitella.

Hei poitsu, miten sinulla meni kesäloma?

Ei olla soiteltukaan vähään aikaan. En ole halunnut häiritä kesälomaasi. Tämäkin kesä on ollut melko kuuma, niinkuin viime vuonnakin. En ole käynyt Turun ulkopuolella missään, edes Turussakaan keskustaa pidemmällä. Olen käynyt vain kahviloissa kahvittelemassa ja siinä ohessa käveleskellyt ympäri keskustaa ja ihmetellyt kauppatorin valmistumista. Sen pitäisi olla kesän jälkeen valmis ja avajaiset syyskuun puolivälissä. Olen mielessäni pohtinut, että budjetti paisuu ja valmistuminen myöhästyy, niinkuin yleensä kaikki projektit Turussa valmistelusta lähtien. Ja vuoden päästä valmista projektia aletaan kaivamaan auki ja lopputulosta korjaamaan jonkin yleispätevän syyn, "virheen/epäkohdan" takia. Tällaisia epäonnistumisia kutsutaan "Turun taudiksi". Tykkään kyllä asua täällä, en sillä valita. Ehkä minulla ei vain ole muuta isompaa valittamista elämässäni tällä hetkellä. Ihminen ja varsinkin suomalainen tuppaa olemaan sellainen luonne. Jokaisessa kaupungissa ja pitäjässä on aina ne omat epäkohtansa ja Turussa niitä on ehkä kaikista vähiten.

Sinulla on kesäloma kohta lusittu ja koulu alkaa taas elokuussa. Menet jo neljännelle luokalle. Toivottavasti sinulla oli hauska kesäloma. En tiedä mitä mieltä olet koulunkäynnistä nykyään, kun en ole hoksannut sitä kysellä lähiaikoina. Aikaisemmin olet tykännyt ja toivottavasti linja jatkuu. Oma ala-asteen aikani oli yhtä kärsimystä. En nauttinut kouluun menemisistä. Siellä oli yksi koulukiusaaja ja toivottavasti hän ei koskaan kävele kadulla vastaani. Toivottavasti sinulla on myös koulussa kaikki hyvin. Ainakin olet aina niin energinen, iloinen, mukava ja kohtelias poika, että kaikkien palikoiden täytyy olla kohdallaan. Ja vaikea on sinuakaan kuvitella koulukiusaajaksi. Sinä kasvat hurjaa vauhtia ja isän pitää mietiskellä sinulle uudempaa talvivaatetusta, kunhan nyt ensin tietäisin nykyisen kokosi. Vaatteita on aina hankala ostaa toiselle, enkä muutenkaan luonnostaan tykkää vaateshoppailusta.

Täytät ensi syyskuussa 10 vuotta. Paljon onnea jo etukäteen. Olisi aina niin paljon ostettavaa. En osaa ostaa sinulle syntymäpäivälahjaakaan. Meidän olisi pitänyt nähdä paljon enemmän, mitä tähän asti ollaan nähty. Se on kovin vähän se. En tiedä tuleeko asiat muuttumaan tulevaisuudessa. Et osaa kaivata isää, kun emme ole oikeastaan koskaan saaneet kunnolla tutustua toisiimme. Kelkkaa lienee myöhäistä kääntää tässä vaiheessa. Olen jäänyt paljosta paitsi, kuten myös sinäkin, vaikket sitä nyt taida ymmärtää.

Okei poikani, tässä tämänkertainen ajatusteni tuuletus. Kesä jatkuu vielä tovin, nauttikaamme siitä.

Maailma on ihanampi ilman ylimääräisiä kavereita

Tässä iässä ei enää etsi uusia kavereita, edes halua sellaisia. Ehkä se on ajan määräämä tilanne, johon luonnollisesti sopeudutaan. Jos ajatellaan minua henkilökohtaisesti, en tunne suurta kaipuuta omiin sukulaisiini. Haluan jättää ne riippakivet taakseni, kun niistä on vain haittaa ja aina tulee riitelyä. Eläimet ovat tässä suhteessa viisaampia, kuin ihmiset. Ne vieroittavat omat poikasensa jo varhaisessa vaiheessa ja patistavat heitä etsimään omaa onneansa. Isällä on näin vanhana samoja oireita kaverien suhteen. Ihminen on kehittynyt liian tyhmäksi, että unohtaa elämän lainalaisuudet. Siinä on sekä siunaus, että kirous. Suuresta massasta ehkä joku on luonasi tukemassa sinua, mutta suurin osa unohtaa sinut perävalon vilkkuessa. Elämä on aina niin hyvää, kuin ympärillä olevat ystävämme komppaavat sinua sinua. Jos jokin asia menee joskus pieleen, ne parhaimmat ystävämme joihin luotimme jättävät, mutta itse henkinen vahinko jää aina sinun ristiksi kannettavaksi. Kuin Jeesuksen Via Dolorosa. Ystävät jättävät sinut aina hädän hetkellä, koska he eivät halua omaa via dolorosaa. En paljon usko tosi ystäviin enää, vaikka heitä ehkä onkin olemassa, myönnän. Olen uusille tuttavuuksille skeptinen ja kriittinen. Minulla ei ole tarvetta saada lisää jossiteltavaa ja ihmeteltävää. Isä on jo niin vanha, että ylimääräisistä kavereista on aina ylimääräistä riesaa. Kaikki ystävät ovat aina vailla jotain. Pitkän elämäni kokemus on sen jo osoittanut. Nuorempana kavereiden saaminen oli statuksen mittari, mutta nykyään haluan irti menneisyyden "haamuistani". Minulla oli ensin FaceBook profiili, mutta laitoin tilin sittemmin pois. Siellä oli paljon sellaisia "kavereita", joiden kanssa en ole ollut missään tekemisissä pitkään aikaan. Laitoin sitten Facebook tilini pois, mutta tein uuden tilin tämän vuoden alussa. Tulin naamakirjaan uudestaan ikäänkuin puhtaalta pöydältä. En etsi siellä kavereita, hyväksyn vain ne, mitkä merkitsevät minulle edes jotain. Kaveripyyntöjä on tullut paljonkin, mutta olen heivannut heidät kartanolle. Facebookin pitäisi olla läheisten ystävien kohtaamispaikka, ei tuntemattomien tai etäisten. Näin itse ajattelen. Sellaisille tyypeille on olemassa deittipalvelut erikseen. Minulla nyt jo on ne kaikki kaverit tässä elämässä, jotka ovat jääneet roikkumaan ja sietäneet minua nuoruudestani lähtien. En tarvitse heitä enää enempää, enkä vähempää. Minulla on oma paras kaverini, sinä poitsu. Jonain päivänä sinä unohdat isän ja saat uusia kavereita. Niin kuuluu ollakin. Eläminen on kuin evoluutio. Uuden löytämistä ja vanhan jättämistä taakseen. Vain niin elämä kehittyy toivottavasti paremmaksi. Minulla on uudella työpöydällä puhdas omatunto. Yhtä asiaa en halua jättää unohdukseen, sinä poitsuni. Olet aina ystäväni ajasta iäisyyteen.