Matka Kitaransoiton Maailmaan: Vasta-alkajan Kokemukset

Hei kaikki kitaranystävät ja musiikin harrastajat! Tervetuloa lukemaan blogiani, jossa jaan omia kokemuksiani kitaransoiton maailmassa. Kolme vuotta sitten hankin oman kitarani, ja vasta nyt olen rohjennut ottaa ensiaskeleeni tässä upeassa harrastuksessa.

1. Kitaran valinta ja ensikosketus

Ensimmäinen askel kitaransoiton maailmaan oli oman kitaran valinta. Kitarakaupassa seisoin lukemattomien mallien edessä ja pohdin, mikä olisi juuri minulle sopiva aloittelijan kitara. Lopulta valitsin sieluni soitinta hipovan kitaran, joka tuntui juuri oikealta.

2. Perussoinnut ja ensimmäinen kappale

Aluksi opettelin perussoinnut, ja se tuntui kuin harjoittelisi pientä taikurin temppua. Sormet olivat jäykät, ja äänet eivät aina kuulostaneet toivotulta, mutta hitaasti mutta varmasti aloin saada otteen. Ensimmäinen kappale, jonka opettelin loppuun, toi valtavan tyydytyksen tunteen. Se oli kuin avain, joka avasi oven musiikin maailmaan.

3. Pienet voitot ja haasteet

Matkani kitaransoiton parissa on ollut täynnä pieniä voittoja ja haasteita. Välillä tuntuu, että sormet eivät taivu tarpeeksi nopeasti, mutta sitten yhtäkkiä huomaan soittaneeni jotain, mitä en aiemmin uskonut pystyväni tekemään. Jokainen harjoituskerta on kuin askel eteenpäin.

4. Inspiraation lähteet

Olen löytänyt inspiraatiota monista eri lähteistä. Musiikin kuuntelu eri tyylilajeissa on avartanut näkemystäni, ja YouTube on ollut kullanarvoinen opettaja. Sieltä olen löytänyt tutoriaaleja, opetusvideoita ja inspiroivia esityksiä, jotka ovat rohkaisseet minua jatkamaan harjoittelua.

5. Tulevaisuuden tavoitteet

Vaikka olen vasta-alkaja, minulla on suuria tavoitteita kitaransoitossa. Haluan oppia soittamaan monipuolisesti eri tyylilajeja ja ehkäpä joskus säveltää omia kappaleita. Tärkeintä on kuitenkin nauttia matkasta ja musiikista.

Lopuksi

Kiitos, että liityitte mukaan kitaransoiton matkaani! Toivon, että voitte jakaa omia kokemuksianne ja vinkkejänne kommenttiosiossa. Muistakaa, että jokainen vasta-alkaja on joskus ollut aloittelija, ja tärkeintä on pitää hauskaa musiikin parissa. Nähdään seuraavassa postauksessa!

Amorphis Turun Logomossa 14.12.2023

Amorphis soittaa sellaista Melodic Death Metal tyyppistä musiikkia, johon olen ihastunut tässä tovin aikaa sitten. Suosikkibändini on Dark Tranquillity, mutta monia hyviä bändejä on useita Amorphis mukaan lukien.

Kuten aikaisemmin todettua kirjoituksissani, musiikkimakuni on hieman kehittynyt astetta raskaammaksi. Toki olen aina pitänyt raskaammasta heavy musiikista mutta sanotaanko, että focus on nyt siirtynyt enemmän tähän genreen. Serkkusi Jari tuli käymään Turussa ja hän tarjosi keikkalipun ja lounaan. Kiitokset Jarille hienosta päivästä ja illasta.

Jari saapui ennen puoltapäivää luokseni Runosmäkeen. Aloitimme päivän katsomalla elokuvan, minkä minä olen joskus ostanut Apple iCloud tililleni. Elokuvan jälkeen puolenpäivän aikaan lähdimme kaupungille lounaalle. Menimme ostoskeskus Hansaan ja siellä Deliberi ravintolaan. Olen ostarilla kulkiessani miettinyt, että olisipa joskus mukava käydä tuolla syömässä. Nyt siihen tarjoutui oiva tilaisuus.

Deliberi on todella viihtyisä ruokaravintola ja siellä on aina viinipullojakin saatavilla pöytään, jos viinistä tykkää. Jätimme sellaiset nyt väliin. Ruoka oli edullista ja todella hyvää. Aivan varmasti menen tuonne uudestaan syömään, vaikka yksin.

Keikka alkoi kello 20:00, mutta tietysti menimme jo hyvissä ajoin. Kaikki oli vähän toisenlaista, mitä joskus Nuijamiesten lavalla Yli-Kiimingissä käydessäni. En kyllä tanssia osaa, enkä tanssinutkaan. Se oli sellainen kalastusreissun oheiskäynti. Heavy keikalla ihmiset nauttivat musiikista ja esityksestä, eikä siellä ollut "tanssilavan" valtaajia "kyynärpäätaktiikkaa" käyttäen. Monesti puukkokin heiluu tanssilavoilla, mitä olen lehdestä voinut joskus lukea. Vanhat ukot kilpailee mursuista ja seinäruusuista ja riitahan siitä monesti syntyy. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Logomossa ja Turussa on monia muitakin paikkoja, missä haluaisin käydä. Mutta kenties lähitulevaisuudessa ryhdistäydyn ja käyn.

Muisteloita vähän kauemmaksi taakse

Miehellä testosteronit hallitsee käyttäytymistä. Mies on, kuin villieläin aina saalistamassa uutta uhria. Ei ole väliä, oletko sitoutunut avioliittoon, eli et. Mies ei mahda testojen keitokselle mitään. Se ei ole tiedostettua käyttäytymistä, se hallitsee elämää, kunnes testojen tuotanto loppuu. Ja sitä on turha kontrolloida täysin. Ei siitä miestä saa syyttää, vaan evoluutiota. Ilman mieshormoneja, meitä ei olisi. Evoluutio on tehnyt kaikki maskuliinisen perinnön omaavat saalistajiksi hautaan asti. Ei naimisiinmeno muuta geeniperimää, mutta vähän voi kontrolloida menoa. Kaikki vietti on aina siellä takaraivossa, halusi vaimo, eli ei.

Kaikenmaailman feministilänkyttäjät vaahtoaa tietenkin vain miesten oppimisesta suhteessa. Naisen ei tarvitse oppia mieheltä mitään. Nainen on täydellinen. Ehkä aika palvelee kuitenkin miestä enemmän, mitä naista. Aika on miehen paras ystävä parisuhteessa. En syyllistä naisia ollenkaan, mutta nainen on kauneimmillaan silloin, kun hän on sinkku ja haluaa tavoitella miestä. Evoluutio on luonut meidät kaikki sellaisiksi.

Seurustelin 80- luvulla yhden naisen kanssa kahdeksan vuotta. Tuona aikana testot jylläsi, kuin mankeli. Erosimme vuosien jälkeen yhteisymmärryksessä ja yksittäistä syytä eroamiseen ei oikeastaan ole. Kaunis nainen hän on edelleen, mitä olen FaceBookista vähän katsellut. Hän on kuitenkin osa sitä minun ihanaa historiaa, jota ei tietenkään halua unohtaa.

Olin kauhean tramatisoitunut, kun hän silloin joskus myönsi pettäneensä minua yhden kerran. Taistelin ajatusteni kanssa viikkotolkulla, ellen jopa kuukausia. Olinhan tullut petetyksi. Raivosin nyrkit taskussa ja mietin, mikä minussa on vikana. Syyllistin kaikkea liikkuvaa, muuta kuin itseäni.

Yhtenä baari-iltana sittemmin naisystäväni kanssa tulin tunnustaneeksi, että minähän se oikea roisto olenkin. Nainen petti minua yhden kerran ja tunnustin pettäneeni häntä baaritiskillä jo useita kertoja suhteen aikana. En siis baaritiskillä pettänyt naistani. Parisuhteen päätyttyä naisia on ollut sittemmin jo lukuisia, enemmän mitä joillain B- luokan pornotähdillä. Olen lakannut laskemasta, enkä enää ole sellainen menijä.

Minulla oli kaikenmaailman selityksiä ja aina päädyin selittämään olleeni veljeni luona nukkumassa. Kummallista kyllä selitykset menivät aina läpi, mutta se oli kait normaalia tuona aikana, luulisin. 80- luku oli villiä aikaa. Omatuntoni kolkutti yhden "yöpymiseni" jälkeen "veljeni luona" olkapäällä niin raskaasti, että menin korukauppaan ostamaan naiselleni korun heti seuraavana päivänä. En nyt kuolemaksikaan enää muista, minkä ostin. Hän tietenkin rakasti elettäni, mutta ei tiennyt, miksi tein näin yhtäkkiä. Näin jälkeenpäin ajatellessani hän oli aikaisemmin joskus ostanut minulle kultakellon, mutta en silloinkaan ajatellut, miksi hän teki niin yllättäen.

Lahjojen antaminen puolisolle aivan tuosta vain, antaa aihetta kolkuttaa hälytyskelloja. Lahjalla puoliso haluaa hyvittää pettämisensä, ilman että tunnustaa tekonsa. Nyt tietenki jotkut pirttihirmut raivoaa, mutta en välitä muiden mielipiteistä.

Jos nyt saisin päättää ajassa taaksepäin, olisin viisaampi. En tiedä testosteronitasojani nykyisin, mutta ajattelen nyt enemmän järjellä. En pettäisi ollenkaan edes katseella. Olen viisastunut vanhetessani. Jos joskus koskaan tulevaisuudessa päädyn parisuhteeseen, kunnioittaisin naistani paremmin, mitä taannoin 80- luvulla. En tiedä ovatko testoni laskeneet, mutta kunnioitukseni naisia, ihmisenä, kohtaan on ainakin noussut.

Mitta täynnä työelämästä

Alkusyksystä 2013 Turkuun muutettuani olen etsinyt aktiivisesti uutta työuraa. Olen saanut kaksi määräaikaista, 8kk mittaista työsuhdetta työllistämistuella. Ei edes olleet yksityisiä yrityksiä, vaan toinen kaupungin paikka ja toinen veroalmuilla pyörivä yhdistys. Kummassakaan ei tulevaisuudennäkymiä työnhakijalle/tekijälle. Ei kovin hääppöinen saavutus 10 vuoden aikana. Onneksi olen Turussa asuessani kehittänyt itselleni pari harrastusta, kuntouinti ja kitaransoitto, mistä olen täällä blogissa jo kirjoittanutkin. Ehkä alustus tähän kirjoitukseen tuli jo aikaisemmasta tekstistäni. Täytin tässä kuussa jo 55 vuotta, joten olen siinäkin mielessä työelämän ehtoopuolella. Työnantajat eivät ole enää huolineet vuosikausiin, eikä minullakaan ole enää mielenkiintoa hakea. Joten kiinnostuksen puute on molemminpuolista.

Työnhaun voi lopettaa 40 vuotta täytettyään. Eläkeikä on (minulla) 65 vuotta, joten 40+ vuotiaiden pitää näytellä kiinnostunutta ja aktiivista. Fakta kuitenkin on, että 40 vuotta on rajapyykki työllistymiselle. Nykyinen työprojektini kestää enää kaksi viikkoa kirjoitushetkellä. Käytän päivät mietiskellessäni tulevaa vapaa-aikaa. Työpaikka ei ole yhteiskunnallisen statuksen mittari. Se syntyy siitä, minkälainen muuten olet: Toisia kunnioittava, ystävällinen, kohtelias, hyväntuulinen. Sellaiset asiat näkyvät heti ulospäin ihmisestä. Omat lempiharrastukset auttavat siinä saavutuksessa. Rahallisesti pärjään kyllä nykyään ilman työpaikkaakin, eikä tarvitse edes kitua. Minulla ei ole enää sellaista uutta ostettavaakaan, mikä olisi välttämätöntä.

Olen seurustellut vuosien saatossa eri kulttuurista tulevien naisten kanssa. Kaikille heille on iskostunut päähän rahan merkitys. Ehkä se johtuu niistä oloista tai kulttuurista, mistä tulevat. He kysyvät aina "What do you do for living?", millä he oikeastaan tarkoittavat kysyä "Are you rich?". En voisi seurustella pitkään sellaisen naisen kanssa, jolle raha merkitsee enemmän, mitä ihmissuhde. Vastavuoroisesti käsittelen sellaisia naisia tavallisina hyödykkeinä, mistä otan ilon irti, kunnes kyllästyn. Suomalaiset, varsinkin naiset, ovat syntyjään nöyrää kansaa, jotka oikeastaan pitävät itsensä ruoskimisesta ja kurjuudesta. Sen huomaa äänestyskäyttäytymisestä. Enemmistö naisista äänestää vasemmistopuolueita ja vihreitä. Vihreillä ei ole mitään tekemistä luonnon vihreyden kanssa. Naapurimaasta Ruotsista olemme huomanneet, mihin se johtaa. Minä taas en välitä tuollaisista masokisteista ollenkaan, joten loppuelämän kohtaloni on olla sinkku mies.

Poitsu siirryit jo toiselle kymmenykselle vuosissa.

Kysyin jo kesällä mitä haluaisit syntymäpäivälahjaksi, muttet sitten vastannutkaan. Olitkohan liian kiireinen sen läppärin kanssa? No, ei se haittaa. Lähetin sinulle aamulla onnittelut WhatsApp viestin välityksellä ja kiitit siitä. Olet ollut aina niin kohtelias poika.

Vuosia on kertynyt ikäänkuin vaivihkaa meille molemmille. Ja minulle tulee lisää vielä tässä kuussa. En halua palata ajassa taaksepäin ja elää uudelleen mitään hetkeä. Se mikä on eletty, kuuluu jäädä menneisyyteen. Tämä hetki ja tulevaisuus on paljon mielenkiintoisempi asia. Ei ikääntymistä pidä nähdä negatiivisena asiana, kuten joistain lööpeistä saa joskus sen käsityksen. Rapakon takana ja nykyään Suomessakin, varsinkin naiset yrittää nuorentaa itseään ties millä kasvojen kiristyksillä ja huulien pumppauksilla. Lopputulos on entistäkin pahempi. Ihminen viisastuu iän myötä, useimmat. Ajatukset ynnä muut ovat paljon järkevämpiä ja hallitumpia, mitä silloin nuorempana. Iän myötä myös rakastaa ja välittää enemmän, mutta on toisaalta taas sellainen seesteisempi luonne.

Se näistä vuosipäivien ajatuksista. Toivottavasti sinulla oli hauskaa merkkipäivänä, kuten varmasti aina onkin. Vietä hauska viikko ja muista syödä myös terveellisesti herkuttelun keskellä.