Kahdestaan tänään

Nyt on jo kesäkuun ensimmäinen päivä, mutta saavuin luoksesi eilen eli 31. päivä toukokuuta. Tulin Helsinkiin junalla ja rautatieasemalla otin paikallisbussin luoksesi Maunulaan. Pääsin melko helposti perille, vaikka ensin vähän arvelutti, koska ensimmäistä kertaa käytin bussia Helsingissä. Olin luonasi puoli kahdeksan aikaan tuona iltana ja kyselin heti sinua missä olet, mutta olit jo ehtinyt mennä nukkumaaan. Et herännyt, vaikka kävin sinua suukottelemassa. Menin itse sitten vähän myöhemmin nukkumaan vierashuoneeseen. Katsoin ensin pari elokuvaa siinä olohuoneessa. Sitten vuoteessa odottelin aamuun, kunnes nouset ylös. Ja varhain sinä jo nousitkin ylös. Neljän aikaan söit jo aamupalan. Sitten taas vähän unta palloon. Kuuden maissa nousit jo oikeasti ylös ja minä sitten siinä mukana. Et sinä ujostellut yhtään, kun näit minut aamulla. Toit minulle lastenkirjan ja tulit syliini. Luin sitä sinulle. Päivä oli mukava, vaikka ilma oli melko tuulinen. Aamupäivän olimme ulkona, pyöräilimme ja keinuimme. Oli yhtä hauskaa, kuin viimeksikin. Iltapäivän sitten leikimme sisällä muiden rutiinien ohella. Laitoin sinulle ruokaa ja välipalaa. Oli niin mukava nähdä ja kuulla naurunräkätystäsi kun touhusimme kahdestaan. Päivä meni taas nopeasti. Äitisi saavuttua iltapäivällä kotiin, minun piti sitten jo kiiruhtaa takaisin juna-asemalle, etten myöhästyisi. Otin taas paljon valokuvia sinusta ja meistä. Tulen pian käymään uudestaan, mutta seuraavalla kerralla tulen bussilla alusta loppuun.

Ostin sinulle polkupyörän

Oli niin mukava taas nähdä. Toin sinulle sen polkupyörän, minkä lupasin. Kävimme heti ajelemassa. Kaipasin sinua ja huomasin, että sinäkin olit kaivannut minua. Olit niin iloinen, kun tulin luoksesi. En unohda hymyäsi koskaan. Leikimme pihalla muutaman tunnin. Aika meni niin äkkiä. Olet vahva ja voimakasluontoinen poika, mutta samalla yhtä hiljainen, kuin minäkin. Et paljoa höpöttele, kuin en minäkään. Meillä on samanlainen luonne. Se lämmittää minua. Ymmärrän mitä sinä ajattelet, koska olen samanlainen hiljainen hyssykkä. Minua on moitittu siitä, että en puhu paljoa. Sinua en kuitenkaan ikinä moiti, annan olla sinut sellaisena, kuin olet. Minun oma poikani, omaa lihaa ja vertani, sielun peilini. Se neljä tuntia, jonka sain olla tuona päivänä kanssasi, meni niin äkkiä. Kun sitten olin lähdössä pois, tulit ja takerruit jalkoihini. Sydämeni oli sulaa siihen paikkaan. Sinäkin tykkäät minusta. Tulen taas käymään luonasi. Olen ostanut jo junaliput seuraavaa tapaamista varten. Nähdään vielä tässä kuussa.

Uintiharrastusta

Olen nyt alkanut ihan tosissaan harrastamaan uintia. Näin alussa kertauintien matkat eivät ole, kuin 500-600 metriä, mutta käyn 3 kertaa viikossa uimassa. Siitähän se kuntokin alkaa pikkuhiljaa kasvamaan. Tärkeintähän se on, että tykkää siitä, mitä tekee. Impivaaran uimahalli on tässä aivan Runosmäen lähellä kävelymatkan päässä, joten on helppo siinäkin mielessä lähteä. Olen aina tykännyt uimisesta, mutta se on myöskin aina jäänyt tänne takaraivoon kytemään, että ehkä jokin toinen päivä sitten aloitan. Nyt on tilanteeseen tullut muutos ja pääsen käymään uimassa vaikka joka päivä. Minulla on tämä 6 kk ranneke jo valmiiksi ostettuna. Eikä ollut kalliskaan, vain 39 euroa. Pääsen täällä Turussa kaikkiin uimahalleihin, myöskin maauimaloihin, sekä niiden yhteydessä oleviin kuntosaleihin. Enempi minua kuitenkin uimien kiinnostaa, eikä niinkään kuntosalit. Hallit ovat aina kesäisin kiinni, mutta onneksi on noita ulkona olevia altaita. Kunpa pääsisin sinun kanssasi uimaan jokin päivä. Helsingissä maksan tietysti erikseen joka käynnistä meille molemmille. Opettaisin sinutkin uimaan pikku hiljaa. Alussa tärkeintä on vain totutella veteen ja nauttia siinä olemisesta. En tiedä oletko jo käynyt äitisi kanssa uimassa. Et varmaankaan, koska äitisi ei osaa uida ja varmaan pelkää veteen menemistä. Lapsen on helpompi opetella uimista, kuin aikuisen, koska lapset ovat luonnostaan kokeilunhaluisia. Kaikkea pitää aina kokeilla ja lapsi hakee aina rajojaan. Mikäs sen otollisempi aika uimaanopettelulla, kuin nyt. En vielä tiedä, koska pääsen luoksesi. Se on äidistäsi kiinni ja tulisin vaikka heti, jos minä saisin päättää.

Hyvää vapunpäivää poikani

Tämä toukokuun ensimmäinen päivä on aina pyhäpäivä. Se on sellaisia vanhoja peruja menneiltä vuosilta, jolloin en vielä itsekään ollut syntynyt, mutta liputuspäivä siitä on Suomessa tullut 1979. Olin silloin 11 vuotias. Edellisenä päivänä, eli toisin sanoen vapun aattona on suomalaisittain ja jopa maailmanlaajuisestikin tapana vetäistä ns "lärvit", eli siis ottaa alkoholia ja juhlia railakkaasti. Ja sitten vapun päivänä maataan krapulassa sängyssä. No ei mennyt minun vappuni niin. En ole vappua isommin juhlinut kuplivien merkeissä, siis railakkaammin, nyt pariin vuoteen. Kävin kyllä eilen kaupungilla katselemassa ja otin kaksi oluttakin, mutta siihen se juhlapäiväni sitten jäi. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä, enkä tuollaista ihmismassaa ole silloin Oulussa asuessani nähnyt. Ilmakin oli täällä Turussa lämmin ja aurinkoinen.

Laitoin eilen äidillesi viestiä, että haluaisin nähdä sinut taas joko tänä viikonloppuna, tai sitten ensi viikolla, miten hänelle parhaaksi sopisi. Äitisi kertoi, että tämä viikko on hänelle kiireinen, ettei onnistu. Sanoin, että asia ok. Tulenhan näkemään sinut kuitenkin pian, mutta ikävähän minulla on sinua joka päivä. Ei täällä luonani ole muuta suurempaa asiaa tapahtunut. On tässä tietysti yksi mielenkiintoinen urheilutapahtuma alkamassa tänään, nimittäin jokavuotiset jääkiekon MM kisat. Suomella on heti vastassaan kova USA joukkue. Kisat pelataan Tsekissä. Katson otteluita netin välityksellä, koska en ole vielä saanut televisiota ostettua. Näillä alkusarjan peleillä ei ratkaista vielä mestaruutta, mutta kyllähän voittopisteet kaikista auttavat aina jatkoon pääsemistä.

Perheessämme oli aikoinaan koira

Tessi nimeltään ja hän oli rotua Shih-Tzu. Hän eli vanhaksi, noin 12 vuotiaaksi. Hänellä todettiin rintasyöpä ja vein hänet sitten tutkittavaksi Kemijärvellä olevaan läheiseen eläinlääkäriin ja viimein siellä todettiin olevan myöhäistä jatkaa rakkaan ystäväni elämän jatkumista. Huomasin kyllä paukut hänen vatsassaan, mutta en tiennyt mitä ne olivat. Tiesin, että jokin oli vialla, mutta sitä oli itselleen vaikea uskotella. Elämän ja ystävän haluaa aina jatkuvan. Koira ei osaa kertoa ihmiselle, jos hän kärsii, tai mikä on vialla. Niin utelias ja puksuttava koira oli mietteissään, mihin tässä tällä kertaa mennään. Kyllä minä jo näin heti, että rakkain ystäväni aisti, että nyt ei hyvää seuraa. Nostin pienen ystäväni siihen lääkärin leikkauspöydälle. Tessi raukka pelkäsi siinä lääkärin pöydällä, että mitä oikein tapahtuu, mutta yritin jotenkin lohduttaa häntä miten vain pystyin. Äitini pakeni paikalta, koska ei pystynyt näkemään koiramme poislähtemistä. Vaikeaa se oli minullekin. Hän sitten jälkikäteen syytti minua, että se olin minä siinä koiramme vierellä, mutta itsellään ei ollut rohkeutta olla siinä läsnä. Olen siitä läsnäolostani ylpeä itselleni, saatoin sinut suukotellen Tuonelan niityille ja jos jotain elämänjälkeistä tapahtumaa on ikinä olemassakaan, tiedät varmasti siellä jossain, että rakastin sinua aina täysillä. Suukottelin sinut pois tästä pahasta maailmasta. Koira ei ymmärrä ihmisen suukottelua. Mutta ajatus ymmärtämisestä on itse ihmisessä aina läsnä. Äitini lähti pakoon ja hyvä niin. Omasta mielestäni se oli hyvä, että minä se olin, joka oli hänen vierellään loppuun asti. Ei siihen olisikaan muita tarvittu. Silitin ja suukottelin sinua pientä pelokasta lemmikkiäni ja yritin mielessäni siinä itkuani pidätellen kertoa sinulle, että kaikki on hyvin, vaikka itse olin se kaikista pelokkain ja tunsin pahoin tietäen, että menetän sinut tällä kellon lyömällä. Kellon viisarit olivat kuin isku sieluuni jättäen pysyvät arvet. Sitten sinä rakas ystäväni viimein rauhoittuidut ja lääkäri antoi kaksi pistosta. Esimmäisen piikin jälkeen sinä nukahdit ja sitten toisen piikin jälkeen viikatemies tuli noutamaan ystäväni taivaaseen. Minulla teki niin kipeää, kun näin elämän lähtevän sinusta pois. Ei kellekään ikinä toivoisi elämän lähtevän pois, mutta jonkun täytyisi olla vierellä tukemassa hänen viimeisiä hetkiään ja onneksi olin vierelläsi viimeiseen henkäykseesi asti. Menimme sitten äitini kanssa huoltoasemalle tankkaamaan auton ja itkin koko matkan. Tunteeni pääsivät purkautumaan ulos. Rakas perheenjäsenemme, minun perheenjäseneni oli poissa. Tuli niin ikävä sinua omaa karvapalleroa. Olit minulle niin rakas. Ihmisen ja minun paras ja uskollinen ystäväni. Tessi olit niin kiltti ja hyväluontoinen koira. Et koskaan räksyttänyt kellekään ja rakastit kaikkea. Nyt olen surullinen, että olen joskus hieman rankaissut sinua tottelemattomuudesta. Tuntuu niin pahalta ja haluaisin pyytää anteeksi kaikkea torjumisiakin. Toivoo, että koira ymmärtäisi, miten kaipaan. En minä paha ole koskaan ollut, mutta haluaisin ottaa sinut takaisin luokseni, suukotella ja korjata elämän epäkohdat ja pyytää anteeksi kaiken maailman vähätkin pahat tekoni. Hyvä koira olit, niin ystävällinen kaikille, etkä koskaan paha.