Mitta täynnä työelämästä

Alkusyksystä 2013 Turkuun muutettuani olen etsinyt aktiivisesti uutta työuraa. Olen saanut kaksi määräaikaista, 8kk mittaista työsuhdetta työllistämistuella. Ei edes olleet yksityisiä yrityksiä, vaan toinen kaupungin paikka ja toinen veroalmuilla pyörivä yhdistys. Kummassakaan ei tulevaisuudennäkymiä työnhakijalle/tekijälle. Ei kovin hääppöinen saavutus 10 vuoden aikana. Onneksi olen Turussa asuessani kehittänyt itselleni pari harrastusta, kuntouinti ja kitaransoitto, mistä olen täällä blogissa jo kirjoittanutkin. Ehkä alustus tähän kirjoitukseen tuli jo aikaisemmasta tekstistäni. Täytin tässä kuussa jo 55 vuotta, joten olen siinäkin mielessä työelämän ehtoopuolella. Työnantajat eivät ole enää huolineet vuosikausiin, eikä minullakaan ole enää mielenkiintoa hakea. Joten kiinnostuksen puute on molemminpuolista.

Työnhaun voi lopettaa 40 vuotta täytettyään. Eläkeikä on (minulla) 65 vuotta, joten 40+ vuotiaiden pitää näytellä kiinnostunutta ja aktiivista. Fakta kuitenkin on, että 40 vuotta on rajapyykki työllistymiselle. Nykyinen työprojektini kestää enää kaksi viikkoa kirjoitushetkellä. Käytän päivät mietiskellessäni tulevaa vapaa-aikaa. Työpaikka ei ole yhteiskunnallisen statuksen mittari. Se syntyy siitä, minkälainen muuten olet: Toisia kunnioittava, ystävällinen, kohtelias, hyväntuulinen. Sellaiset asiat näkyvät heti ulospäin ihmisestä. Omat lempiharrastukset auttavat siinä saavutuksessa. Rahallisesti pärjään kyllä nykyään ilman työpaikkaakin, eikä tarvitse edes kitua. Minulla ei ole enää sellaista uutta ostettavaakaan, mikä olisi välttämätöntä.

Olen seurustellut vuosien saatossa eri kulttuurista tulevien naisten kanssa. Kaikille heille on iskostunut päähän rahan merkitys. Ehkä se johtuu niistä oloista tai kulttuurista, mistä tulevat. He kysyvät aina "What do you do for living?", millä he oikeastaan tarkoittavat kysyä "Are you rich?". En voisi seurustella pitkään sellaisen naisen kanssa, jolle raha merkitsee enemmän, mitä ihmissuhde. Vastavuoroisesti käsittelen sellaisia naisia tavallisina hyödykkeinä, mistä otan ilon irti, kunnes kyllästyn. Suomalaiset, varsinkin naiset, ovat syntyjään nöyrää kansaa, jotka oikeastaan pitävät itsensä ruoskimisesta ja kurjuudesta. Sen huomaa äänestyskäyttäytymisestä. Enemmistö naisista äänestää vasemmistopuolueita ja vihreitä. Vihreillä ei ole mitään tekemistä luonnon vihreyden kanssa. Naapurimaasta Ruotsista olemme huomanneet, mihin se johtaa. Minä taas en välitä tuollaisista masokisteista ollenkaan, joten loppuelämän kohtaloni on olla sinkku mies.

Poitsu siirryit jo toiselle kymmenykselle vuosissa.

Kysyin jo kesällä mitä haluaisit syntymäpäivälahjaksi, muttet sitten vastannutkaan. Olitkohan liian kiireinen sen läppärin kanssa? No, ei se haittaa. Lähetin sinulle aamulla onnittelut WhatsApp viestin välityksellä ja kiitit siitä. Olet ollut aina niin kohtelias poika.

Vuosia on kertynyt ikäänkuin vaivihkaa meille molemmille. Ja minulle tulee lisää vielä tässä kuussa. En halua palata ajassa taaksepäin ja elää uudelleen mitään hetkeä. Se mikä on eletty, kuuluu jäädä menneisyyteen. Tämä hetki ja tulevaisuus on paljon mielenkiintoisempi asia. Ei ikääntymistä pidä nähdä negatiivisena asiana, kuten joistain lööpeistä saa joskus sen käsityksen. Rapakon takana ja nykyään Suomessakin, varsinkin naiset yrittää nuorentaa itseään ties millä kasvojen kiristyksillä ja huulien pumppauksilla. Lopputulos on entistäkin pahempi. Ihminen viisastuu iän myötä, useimmat. Ajatukset ynnä muut ovat paljon järkevämpiä ja hallitumpia, mitä silloin nuorempana. Iän myötä myös rakastaa ja välittää enemmän, mutta on toisaalta taas sellainen seesteisempi luonne.

Se näistä vuosipäivien ajatuksista. Toivottavasti sinulla oli hauskaa merkkipäivänä, kuten varmasti aina onkin. Vietä hauska viikko ja muista syödä myös terveellisesti herkuttelun keskellä.

Työvoimatoimiston "Sirpa"

Luulin, että kaikki vänkyrät on jo koettu elämässä ja työnhaussa. Elämässä niitä tuppaa tulemaan vähän tuon tuostakin, mutta ajattelin, että ammatissaan olevat ovat niitä parempia ihmisiä, joihin ja joiden käyttäytymiseen voisi aina luottaa. Kuitenkin me ihmiset olemme ehkä samanlaisia kusipäitä kaikki. En tiedä lääketieteellistä selitystä sille, miksi isommalle pallille päästyään kusi nousee aivoihin ja se pitää sitten valuttaa asiakkaille, ikäänkuin pöntöllä kävisi. Olen itsekin siihen syyllistynyt aikaisemmissa työprojekteissa, mutta en vaan osaa selittää sitä. Ehkä se on vaan ihmisen luonne, joka on taputeltu geeneihin. Kilpailua eloonjäämisestä, kuka on kingi.

Kusipäisyydestä tuli mieleeni tämäkin yksi juttu tänne blogiin. Olen jo elämää nähnyt ja kokenut mies. Taakse päin mietiskellessä minulla on ollut rikas elämä sitten aikuisena, joskaan ei rahallisesti. Lapsuuden perheessäni minulla ei ollut mahdollisuutta nähdä maailmaa Kittilää kauemmaksi. Silloinen perheeni pyöri neuvostoliittolaisessa unelmassa, kolhoosissa. Äitinikin jankutti minulle "menet sitten Neuvostoliittoon töihin". Tai "Neuvostoliitthon", kuten hän lappilaisittain aina puhui h:n päälle. Minulle on aina kerrottu mikä on minulle parasta. En ole itse sitä saanut arvioida koskaan nuoruudessani, joskin tiesin parhaani aina sydämessäni. Minut pakotettiin pukemaan työväenliiton verenpunaiset verkkkarit. En laittanut niitä kouluun, koska häpesin. Löysin jostain roskiksesta lyhyet siniset verkkarit, otin ne matkaan ja puin ne koulun liikuntatunnilla. Vein verkkarit sitten kotiin pestäväksi.

Kun itsenäistyin ja pääsin kommunistiperheen kahleista 1990, tuli parempi maailma minulle mahdolliseksi. Sain nähdä maailmaa erilaisin silmin. Ensin opiskellessani ja sitten työelämässä.

Työelämä on avartanut maailmaani ennemmän, kuin mikään, koska olen saanut nähdä uusia asioita, sekä maallisesti että henkisesti. Rikkautta on ollut kävellä isojen ja pienien kaupunkien katuja ja jutella erilaisten ihmisten kanssa. Olen kävellyt Pekingin ydinkeskustan, siinä missä on vilkkainta elämää, laidasta laitaan ja se oli hieno kokemus. Hankala vetää rajaa, mistä kaupunki alkaa ja mihin se loppuu. Minulle ydinkeskusta tarkoittaa sitä elämää, missä ihmiset katselevat ja viettävät aikaansa. Laitakaupungilla ei ole muuta, kuin kerrostaloja ja valtateitä. Töissä sitten vähän kirvasin puhelinlaskua en tiedä mistä koostui, mutta ei haitannut maksaa kokemuksesta.

Ehkä nuoruuden eristeisyys on se juurisyy miksi minua viehättää erilaisuus. Mutta tallatessani eri paikkoja on ollut aina ihaninta palata turvalliseen ja tuttuun kotiini, minun omaan mörskääni. Olen aina lapsesta asti tiennyt, mikä on minulle tärkeintä elämässäni. Se on oma hyvinvointi ja 2015 Joulun tapahtuman jälkeen se merkitsee vieläkin enemmän. Mikään muu ei merkitse niin paljon. Mutta en ole aina osannut elää, niinkuin ajattelen. Jos rakastat ensin itseäsi, se antaa mahdollisuuden rakastaa toistakin. Mutta anteeksiantoa ja rakastamista ei pidä sekoittaa keskenään.

Aika ajoin tulee vastaan "velvoitteita" joko ottaa puhelimitse yhteyttä työvoimatoimistoon, tai käydä siellä henkilökohtaisesti lompsimassa. Tässä taannoin kävin kuluttamassa siellä kenkiä. En kerro tarkemmin keskusteluiden sisällöstä, koska ne ovat aina salassapidettäviä tietoja. Juteltiin "ohjaajan" kanssa niitä näitä, kunnes päästiin itse asiaan. Tämä "Sirpa" avautui minulle sydämensä kyllyydestä: "Tämä on sinun tärkein tehtävä nyt tässä sinun elämässäsi". Pisti vituttamaan ja puin nyrkkiä taskussa. Tärkeintä elämässäni, on minun henkilökohtaiset asiani, eikä minun tarvitse niistä tarkemmin avautua kellekään ja kaikista vähiten TE-toimiston "Sirpoille". Vanhaa, ehtaa kunnon kommaritouhua, jonka ikeestä luulin pääseväni eroon. Toinen kertoo minulle, mikä on minulle parasta. Ikäänkuin minulla ei olisi omia aivoja ja en itse tietäisi mitä teen. Tunne, että minulta halutaan riistää harrastukset ja vapaa-aikakin. Olen kouliintunut nyt kohta 55 vuoden iässä, joko henkisesti syleksimään tuollaisia ihmisiä, tai sitten vaan en jaksa enää vaivata päätäni toisten itänaapurista saaneilla ohjeilla.

Sen pituinen se.

Musiikista taas vaihteeksi

80-luvulla olin alle parikymppinen nuori hevimies, siis musiikin kuuntelun osalta. Olen syntynyt Rock/Heavy Metal ihmiseksi. Heavy Metal musiikkiin on tullut 80-luvun jälkeen lisää eri suuntauksia, mutta pidän niistä kaikista. Vaikka minulla oli vuosia, jolloin kuuntelin suomalaista hömppää, leopardi ei vaan pääse pilkuistaan eroon. Mutta Elvis on edelleen "The King of Rock And Roll", vaikken sitäkään musiikkia nykyään juurikaan enää kuuntele.

En nuorena poikana ymmärtänyt, jos nytkään, musiikin teoriasta mitään. En edes lukiossa valinnut musiikkia opintoaineeksi, vaan menin siitä, mistä aita oli matalin. Valitsin kuvaamataidon valinnaiseksi aineeksi musiikin sijasta, joskin sain siitä täyden kympin loppuarvosanaksi. Nyt jälkeenpäin mennyttä ajatellen valitsisin toisin. Kaikki opetteluni musiikkiin liittyen olen ammentanut YouTuben ja muun sosiaalisen median kautta. Nyt kuitenkin pitkän taipaleen jälkeen siitä, kun ostin kitaran ensimmäistä kertaa, osaan edes kitaransoiton yksinkertaisimmat alkeet. Olen harjoitellut kitaransoittoa opetellen The Shadows yhtyeen Hank Marvinia. Hän on yksi minun nuoruuden idoleistani. Hän soittaa ilman säröä sellaista puhdasta Fender Stratocasterin soundia. Toki kaikilla kitaristeilla on sitten ne omat efektinsä siihen lisäksi. Jos joskus saan rahaa sen vertaa ylimääräistä, että olisi varaa sijoittaa aitoon American Fender Stratocasteriin, sen teen. Minulla on jo Stratocaster klooni olemassa, etten toista kloonia halua ostaa. En tiedä varttuuko kitarakokoelma sitten tulevaisuudessa, kuten muilla alan harrastajilla näyttää Instagram kuvien perusteella toteutuvan. Olen kuitenkin mieltynyt jo alusta lähtien Fender Stratocaster malliin. Se on se kitaran miellekuva, mikä on minulle jo aikoinaan ellei syntymästäni lähtien, syntynyt sanasta sähkökitara.

Olen kirjoitukseltani vasenkätinen, joten lähes kaikki kitarat kielineen ovat minulle valmiiksi "vääränkätisiä". Pitäisi erikseen ostaa vasenkätisille tarkoitettu kitara, mutten halua niin tehdä. Kaikki nuotitkin pitäisi opetella sitten lukemaan "väärinpäin", jos sellaisia on edes olemassa. En halua tulla uudeksi Jimi Hendrixiksi, vaan opetella soittamaan kitaraa, kuten valtaväestö. Alkukangertelun jälkeen ote ja soittaminen tuntuu nyt luonnolliselta. Vasenkätisyys ei ole koskaan kadonnut, vaan on tullut lisäksi tämänlainen kätisyys. En tiedä miten kätisyydet ilmoitetaan kitaran kohdalla, soitetaanko oikealta vai vasemmalta. Lasketaanko ote ja kätisyys siitä missä käsi on kaulalla, vai siitä toisesta päästä.

Ostin taannoin The Shadows yhtyeen XXV lp levyn. Tuo levy on jäänyt mieleeni kummittelemaan ensimmäisestä nuoruuden ajan ostohetkestä lähtien. Asuin silloin Kemijärvellä ja oli taas sitä 80-lukua. 80-90 luvun taiteessa uusi musiikin tallennustekniikka, cd-levyt, alkoi tulla kuluttajien kukkaron saataville. Vanhoista vinyylilevyistä piti silloin päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Kemijärvellä oli silloin paikallinen divari osto/myyntiliike, johon tuli kärrättyä kaikki vinyylit, mitkä nyt jo haluaisin takaisin. Eihän se tietenkään ole enää mahdollista.

Vuosia, nyt jo vuosikymmeniä jälkeenpäin ajatellen, piti täyttyä riittävästi, että sain osan "kadottamastani" takaisin. Etsin Suomesta tätä levyä kauan aikaa, mutten koskaan löytänyt, en liikkeistä, enkä mistään sosiaalisen median osto/myynti ryhmistä. Viimein eBayta selaillessani tämän löysin ja tartuin heti tilaisuuteen kiinni, kuin verikoira. Levy maksoi postikuluineen alle 20 € ja itse levy, sekä kansi hyvässä kunnossa ottaen huomioon 80-luvun alkuperäisen tuotoksen. Hyvin säilytetty. Tilauksen mukana lähettäjä oli laittanut minulle myös kaksi käyttämätöntä yhtyeen c-kasetin, miksi niitä sanotaan, labelia tai en tiedä. Kuva selittää mitä tarkoitan.

Nyt minulta puuttui enää c-kasetti ja soitin. Keskustelin veljenpoikani, serkkusi Jarin kanssa WhatsApp välityksellä ja hän päätti lähettää minulle soittimen. Alemmassa kuvassa ylempänä oleva Teac soitin on se c-kasettisoitin. Alempi on Yamaha integroitu vahvistin. Vasemmalla, mikä ei näy kokonaan kuvassa, on minun vinyylisoitin.

Nyt minulta siis puuttuu tämän bändin osalta enää se c-kasetti. Onneksi niitä on vissiin paljon helpommin saatavvissa, mitä LP levy oli. Luulisin ainakin. Täytyy taas liittyä johonkin FaceBook ryhmään, jos jollakin olisi varastossa myytävänä.

Jonain päivänä sinä poika tulet käymään isän luona täällä Turussa ja isä kertoo juttuja sinulle muinaisista musiikin ajoista ja vähän muustakin. En malta odottaa, että saan myös kuulla sinun juttujasi kaikesta, mitä olet jo kokenut. Odotan, että kasvat vielä muutaman vuoden niin sitten. Okei ei muuta höpistävää tällä kertaa muuta, kuin kuulumisiin seuraavaan kertaan. Bye.

Sinulle oma läppäri

Hyvää kesälomaa poitsu. Nyt sain vihdoin ostettua sinulle jotain. Ostin sinulle yhdenlaisen tietokoneen, Chromebookin. Tuo ei siis ole Windows kone, vaan siinä on Androidiin perustuva Chrome käyttöjärjestelmä. Sillä voi luultavasti käyttää samoja ohjelmia, mitä Android alustan kännyköissä on esimerkiksi Samsung on yksi esimerkki. Windows olisi vaatinut tuhdisti tehokkaamman koneen ja muistia ainakin tuplasti enemmän. Ajattelin, että tämä olisi hyvä lähtölaukaus sinulle tietokoneiden parissa ja itsellenikin tuo kelpaisi vaikka heti, mikäli minulla ei olisi konetta valmiina. Pelikoneet ovat sitten asia erikseen ja myöhemmin voidaan miettiä sellaista, jos tarvetta. Et ole kyllä koskaan antanut ymmärtää haluavasi sellaista. Sinulla olikin jo valmiiksi oma GMail sähköpostiosoite, minkä tuo järjestelmä vaatii. Tulen ensi kuussa käymään Helsingissä ja tuon sinulle tämän koneen samalla kertaa.

Miten muuten sinulla on kesäloma lähtenyt käyntiin? Minulla kesän aika pyörii hyvin. Olen käynyt ahkerasti uimassa tuolla maauimalassa, kun se on niin kiva paikka käydä ja siellä näkee runsaasti kesästä nauttivia ihmisiä. Muuten päivät ovat vierineet pääosin ulkoillessa ja eri kahviloissa käyden. Kesäisin tulee liikuttua ihan luonnollisestikin enemmän ja askelten määrä on taas kivunnut ylöspäin talven jälkeen. Kevät oli askelien määrässä sellaista seesteisempää aikaa.

Olen asunut Turussa nyt kohta kymmenen vuotta, enkä ole saanut laitettua parvekkeelleni mitään, jotta siellä voisi oleskella ja nauttia. Nyt viimein tartuin ideaan ja laitoin parvekkeen siihen kuntoon, että siellä voi nauttia oleskelusta. Ei oikeastaan ollut isokaan homma laittaa se kuntoon. Poitsu jokin päivä käyt isän luona kylässä, kunhan vielä kasvat muutaman vuoden. Okei, nyt ei ole enempää kerrottavana, nautihan kesälomasta täysillä. Ilmat ovat olleet ainakin lämpimiä ja kauniita.