Hei pienokaiseni

En ole kirjoittanut vähään aikaan, koska olen ollut kipeänä jo useamman päivän. Yläreidet, lantio ja javyötärönseutu ovat olleet todella kipeinä. Varmaan sen takia kuumekin sitten nousi. Jokin tuolla sisuskaluissa on tulehtunut. Käveleminenkin tuottaa vaikeuksia ja nukkumisestakaan ei ole tahtonut tulla oikein mitään. En tiedä miksi paikat ovat menneet näin kipeiksi. Kenties kova nukkuma-alusta, tai jotain. En minä allerginenkaan ole millekään, eikä ole laktoosi-intoleranssia, eikä keliakiaa, tai sen sellaista. Nyt on vointi ainakin hetkellisesti sen verran parempi, että jaksan kirjoittaa, tosin vuoteesta käsin.

Kohta on sinun 2-vuotissyntymäpäiväsi, etkä tiedä vielä minusta mitään. Se on niin ikävää, ainakin omasta mielestäni. Enkä minäkään saa ikinä tietää sinusta mitään, että mitä sinulle kuuluu. Sinä olet tietysti nyt onnellisen tietämätön meistä ja koko asiasta. Säästän hieman rahaa pienistä tuloistani ja siirrän tilillesi. Minulla on nyt kyllä tapaamisoikeus luoksesi, mutta en vieläkään tiedä miten se voisi toteutua, koska äitisi ei siihen suostu. Tuon voin päätellä siitä, että hän ei vastaa kyselyihini. Hän sitten minulta kyselee oman sukuni sairaushistoriaa. Uskomatonta. Eivät ne hänelle kuulu, eivätkä oikein minullekaan. Sen nyt ainakin voin varmuudella sanoa, että mitään perinnöllistä sairautta ei suvussani ole. Taitaa yksityisyydensuoja olla äidillesi tuntematon käsite.

Kirjoitan sinulle lisää, kunhan vointini tästä paranee.

Pientä jutuntynkää

Katsastin tänään autoni, Volvo V40 2002 1.8. Olin jo eilen vaihdattanut takajarrupalat, kun tiesin, että ne ovat huonossa kunnossa ja loppuunkuluneet. Menihän tuo katsastuksesta sitten läpi ja tekniikassa ei ollut huomauttamista. Mutta katsastusmies sanoi, että peräpäässä alhaalla on ruostetta aikalailla. Sanoi vielä senkin, että kyllä tuolla vielä sen 7 vuotta ajelee. Huh. Aina se on jokavuotinen jännittäminen meneekö läpi, vaiko ei. Nyt voi taas huristella sen yhden vuoden huoletta. Pääsisin nyt aina luoksesi, jos äitisi niin haluaisi. Ei tarvitsisi junalla tulla. Senkin kyllä tekisin, vaikkakin se tulisikin kalliimmaksi. Oma auto on kätevä siinä mielessä, että pääsisin luoksesi lyhyelläkin varoitusajalla. Ei tarvitsisi seurata mitään aikatauluja. Laitoin myös äidillesi tänään sähköpostia, että miten meidän tapaamisemme nyt sitten järjestetään. Hän vastasi tyhjällä sähköpostilla, ei siinä ollut mitään sisältöä, eikä hän ole vielä vastannut lisäkysymyksiini. Katson vielä miten asiat etenee, en luovu sinusta. Vaikka kasvaisit kuinka isoksi tahansa, olet silti aina minun oma pikkupoikani.

Yksi taistelu ohitse, mutta en tiedä kuka taistelun voitti

Tänään mietiskelin taas auringonpaisteessa sinua ja minua, meitä joskus yhdessä. Ihminen tottuu aina vallitseviin olosuhteisiin. Tuleva on aina se mikä pelottaa. Minua pelottaa se, etten näe sinua.

Alkaa myös olemaan kesän viimeisiä hetkiä käydä vesipuistossa. Sitten voi taas keskittyä johonkin muuhun. Tunnen olevani niin yksin ilman sinua. Oma poika on maailman tärkein asia. Aluksi oli enemmän riitaa äitisi kanssa, mutta minun ei tarvinnutkaan sitten lähteä käräjäoikeuteen sopimaan elatusmaksuista ja tapaamisoideudesta. Mutta minun oli pakko antaa periksi rahakysymyksissä ja sinun huoltajuudesta. Käräjäoikeuden istunnossa minulle olisi tullut takkiin jokatapauksessa ja enkä minä muuten voisi sinua nähdä. Onhan se nyt parempi, että raha menee sinulle, eikä käräjäoikeuden kuluihin. Siis toivottavasti sinulle. Mutta en silti tiedä kuka oikein voitti, en ainakaan minä ja tuskin sinäkään. Äitisi sai mitä halusi. Voiko sitä kenenkään voitoksi kutsua. Ei kait se ole kenellekään hyväksi riidellä loppuelämää. Et sinä halua, että äitisi vihoittelee minulle koko ajan. Tässä on kyse sinun ja minun asiasta ja meidän välisestä suhteesta. Meidän tilanteemme ei parantunut tällä tavalla yhtään. Jos puhutaan nyt pelkästään meidän tapaaamisoikeudesta, niin se on kyllä vahvistettu. Mutta äitisi vaatii kuusi ensimmäistä kertaa niin sanottua tuettua tapaamista. Jos se edes toteutuu. Helsingissä on esimerkiksi Pienperheyhdistys Ry, jossa voisimme tavata ne ensimmäiset kerrat. Koska tapaaminen on kerran kuukaudessa, tuolla pitäisi käydä puoli vuotta. Tuo maksaisi minulle joka kerta 75 euroa tunti. Kolmen tunnin tapaaminen maksaisi minulle siis 225 euroa. Mistä ihmeestä minä tuon verran ylimääräistä saan joka kuukausi? Jos lakkaan syömästä kokonaan, enkä maksa puhelinlaskuakaan, niin kuukauden eläisin, mutta pääsisin luoksesi ainakin sen yhden kerran elämässäni. Ei se nyt aivan näinkään homma voi toimia. Haluan nähdä sinut, vaikka joka päivä, jos se olisi minusta kiinni. Käyn toki sosiaalitoimistossa kysymässä asiasta, josko sieltä saisi avustusta. Jos minun pitää jälkikäteen anoa tuo raha, niin ongelmissa ollaan. Raha pitäisi saada etukäteen, ellei sitten Pienperheyhdistys anna luottoa. Odottelen vielä postista paperiversiota käräjäoikeuden kirjallisesta päätöksestä, jotta minulla olisi se esittää sosiaalitoimistossa. Minulla on silti pieni pelko siitä, että asioiminen tuolla luukulla on ajanhukkaa, koska he ovat siellä töissä pelkästään itseään varten. Pakko kuitenkin yrittää.

Vaalan mökkireissusta lyhyesti

Käytiin sitten Vaalassa ja melkein heti perille päästyämme tuli koti-ikävä. Itse mökki sijaitsee oikeasti Manamansalossa Kivesjärven rannalla, mutta kaverini kotiasunto on Vaalassa. Puolentunnin ajomatka Vaalasta sinne mökille. Kiva siellä oli tietenkin käydä, mutta lyhyempikin reissu olisi riittänyt. Tässä vain pieni tilapäivitys, mitä aina milloinkin touhuan. Sinulle haluan kirjoittaa tapahtumistani. Itselläni ei ole kuvia ja tarinoita omasta isästäni ja siksi haluan kirjoittaa sinulle. Toiveissani on aina, että tapaisimme säännöllisesti, mutta voi se olla niinkin, että se ei ole mahdollista. Se riippuu ihan äidistäsi, haluaako hän meidän tapaavan, vaiko ei. Ajomatka tuonne pohjoiseen oli aika pitkä ja tuntui puuduttavalta ilman pidempiä taukoja, mutta onneksi ilmat olivat todella hyvät koko reissun aikana ja ystäväni jaksoi ajaa. Lähdimme viime viikon keskiviikkona ja tänään, eli seuraavan viikon maanantaina olin taas takaisin kotona täällä Turun Runosmäellä. Melkein viikko siellä reissussa meni. Pelasimme pokeria, saunoimme, uimme järvessä, kylvimme paljussa ja niin edelleen. Sunnuntaina jo hieman satoi vettä ja oli ukkostakin, mutta se oli vain kivaa vaihtelua. Maanantaiaamuna sitten heräsimme aikaisin, noin kello viiden aikaan ja lähdimme ajelemaan takaisin kotia päin. Ystäväni oli ostanut asuntovaunun Tampereella. Se piti sieltä noutaa ja ottaa mukaan Saloon. Itse jäin kyydistä Tampereella, hyppäsin Turun junaan ja puksuttelin kohti omaa kotiani. Tampereelta Turkuun menee vähän alle kaksi tuntia junalla. Nyt olen kotona taas ja aina ajattelen sinua.

Kesäisiä juttuja taas

Lämmintä piisaa ja tänään kävin taas JukuParkissa ottamassa aurinkoa. Siellä on paljon lapsiperheitä ja muitakin ihmisiä, kaiken ikäisiä aina nuoresta vanhempaan, sinkkuja ja pariskuntia. Heräsin tänään aamulla noin 9 aikoihin, kävin juoksulenkillä ja tulin sitten kotia. Join aamukahvit ja surffailin hieman internetissä uutisia lueskellen. Laitoin kotona jo valmiiksi aurinkorasvaa iholleni, ettei sitten siellä vesipuistossa tarvi taiteilla rasvojen kanssa. Mittailin taas uudestaan tuota välimatkaa sinne, nyt RunKeeper sovelluksen avulla. Ei se vesipuisto ole, kuin 1.5 kilometrin päässä kotoani. Rauhallisesti kävellen matka sinne kestää noin 20 minuuttia. Lähdin kävelemään sinne noin kahdentoista aikaan päivällä. Luontopolku sinne päin menee kaiketi Impivaaran läpi ja sinne päin kävellessä vasemmalle sijoittuu myöskin Nunnavuori. Ei se ole, kuin pikkuinen mäennyppylä, mutta olkoon nimi sitten mikä hyvänsä. Kiva luontopolku sinne menee kuitenkin ja se risteää toiseenkin suuntaan ja hieman pidemmälti, mutta en ole siellä vielä koskaan käynyt. Parolanpuisto on muistaakseni paikan nimi. Pitää tässä joku päivä käydä sielläkin. Loikoilin ja otin aurinkoa vesipuistossa melkein neljä tuntia, mutta voiteessa oli sen verran kerrointa, ettei väriä tullut juuri ollenkaan. Enpähän ainakaan palanut. Meikäläinen ruskettuu vähän huonosti. Vähän niinkuin on/off tilanne, joko palaa, tai ei tule väriä ollenkaan. En ole kuitenkaan mikään albiino :) Ostin kausikortin jo kesäkuussa, mutta luultavasti saan sen vasta ensi maanantaina tai tiistaina. Seuraavana vuonna en kyllä maksa kausikorttia, jos sen saaminen on näin hankalaa. Sähköpostia piti vaihtaa useampaan kertaan. Miksei heillä voisi olla internet lomake sitä varten. Onneksi olen säilyttänyt maksukuitin.

Ensi viikolla olisin lähdössä käymään pitkästä aikaa tuolla pohjoisempana, Vaalassa ja tarkemmin sanottuna Manamansalon liepeillä. Menemme serkkuni kanssa sinne yhdessä ja tapaamme perillä ystävämme. Ystävälläni on mökki siellä. Matka on melko pitkä ja harkitsemme yöpymistä matkan puolivälissä, Jyväskylässä. Mutta se riippuu ihan siitä, jaksammeko ajaa koko matkan yhtä kyytiä, vaiko emme. Täältä käsin katsottuna Oulu ja Vaala ovat h-e-l-v-e-t-i-n kaukana keskellä ei mitään.