Hyvää Juhannusta poikani

Ajattelen sinua tänäänkin. En enää näin vanhemmiten juhli Suomen Juhannusta. Olen kotona yksin miettimässä muuten asioita. Tottakai olisi mukava, jos olisi joku joka jakaisi ajatukseni. Mutta kaikilla ystävilläni ja perheelläni on omat läheisensä, jonka kanssa he viettävät aikaa. Antaa heidän olla yhdessä, kun aikaa siihen vielä on. Suotakoon se heille ja olen onnellinen heidän puolestaan. Asianajajani soitti eilen 18.06.2014. En oikein tiedä enää, kenen puolella hän on ja kenen asiaa ajamassa. Hän toistaa samaa mantraa koko ajan: Teille tulee sitten oikeudenkäyntikulut ja vastapuolen asianajokulut, mikäli ette suostu äidin vaatimuksiin. Hän puhui koko ajan elatusmaksuista ja oikeudenkäyntikuluista. Ei sanaakaan huolto- ja tapaamisoikeuksista. Olen huolto- ja tapaamisoikeutta vaatinut alusta alkaen samaan käsittelyyn, se kun on mahdollista. Lisäksi hän mainitsi suoraan käräjäoikeuden istunnon olevan 7.08.2014. Aha. Mihin helvettiin jäi se sovittelutilaisuus, jonka piti olla pakollinen ennen käräjäoikeuden istuntoa? Asianajajani sanoi minulle, että se on pakollinen ennen, kuin voi mennä käräjäoikeuteen riitelemään asiasta. Hän on koko ajan hivuttanut maksuani ylöspäin hokemalla tuota samaa mantraa oikeudenkäyntikuluista ja sanomalla minulle, että huoltajuus on ankara vastuu. No totta kelvetissä minä sen tiedän, että huoltajuus on ankara vastuu. Antaisiko joku minulle ensin sen huoltajuuden? Isinä oleminen on vähän muutakin kuin rahan jakamista ahneelle äidille ja lakimiehille. Tuntuu, että tässä taistelee äiti ja lakimiehet keskenään isää vastaan, kun pitäisi olla kyse lapsen oikeuksista. Nyt kaikki, paitsi isä, ajattelevat vain rahaa ja muilla lapsen oikeuksilla pyyhitään persettä ja kaupan päälle halutaan kyykyttää isää mahdollisimman rankasti. Kyllä minä haluan auttaa sinua poikani, mutta vituttaa tarkoituksenmukainen rahastaminen ja isän ja lapsen oikeuksista kintaalle viittaaminen. En minä ikinä ole halunnut lähteä käräjäoikeuteen asti setvimään näitä asioita, vaan aina halunnut sovitella. Olisi sitä äidinkin asennetta syytä kyseenalaistaa, eikä se isi ole aina syyllinen kaikkeen. Miksi äiti ei ole koskaan halunnut sovitella ja miksi käräjäoikeuteen asti pitää mennä? Kyllä nämä asiat olisi voitu ratkaista muutenkin, jos sillä äidillä olisi ollut edes alkeellisintakaan tahtoa sovitella. Mutta eipä tietenkään. Joku vissiin kertonut hänelle, että ei kannata sovitella, vaan lähteä suoraan hakemaan lottovoittoa käräjäoikeudesta. Äiti, asianajajat, sekä käräjäoikeus voittavat, isät aina häviävät.

Ikioma tähteni

Sain huonoja uutisia sukulaisiltamme. Isäni serkku menehtyi sairaalassa tässä noin kuukausi sitten. En tiennyt, että hän oli ollut sairaalassa. Ja että hän oli yrittänyt tavoittaa minua. Soittelimme aikaisemmin viime vuonna, mutta puhelinnumeroni oli vaihtunut sitten viime soiton jälkeen. Kun muutin tänne Turkuun, minun piti tavata hänet. Nyt se on liian myöhäistä. Aika kiirehtii, silloin, kun sen ei pitäisi. Ehdin kuitenkin antaa hänelle kuvani ja sinun kuvasi. Hän tietää nyt, että minulla on sinut. Annoin meidän molempien kuvat ja hän sanoi, että olemme molemmat niin komeita. Hän oli oikeassa. Jos aikaa voisi korjata ja mennä taaksepäin, tulisin heti luoksesi syntymähetkelläsi. Oma virheeni oli, kun en ollut luonasi syntymähetkelläsi, mutten voinut tilanteelle mitään. Anna Mel anteeksi isille. En vain silloin päässyt luoksesi. Annathan minulle sen anteeksi? En voinut tietää aikataulua, koska putkahdat maailmaani. Asuin silloin niin kaukana sinusta. En silloin tiennyt, että oma lapsi on niin ihana asia kuin se on. Sitten, kun sain tietää että synnyit, ja sain kuvasi heti synnyttyäsi, minulla tuli heti aivan kauhea ikävä sinua. Olit saamassani kuvassa niin pikkuinen viaton poikani ja minun näköiseni siinä lapsivuoteella. Tunnistin heti, että olet minun, jotain niin tuttua ja ihanaa on siinä vuoteella. Olet minun ikioma poikani. Kunpa olisin ollut silloin luonasi ja kertoa sinulle isi rakastaa sinua. Mutta olin silloin Oulussa ja liian kaukana sinusta. Aikaa ei kuitenkaan olisi voinut saada silloin enempää, kuin mitä oli ollut tarjolla. Nyt, kun miettii, haluaisin matkustaa ajassa taaksepäin ja tulla ajassa luoksesi. Menisin hetkeen, jolloin synnyit ja suukottelisin sinua joka hetki. Kunpa aika edes vähäksi aikaa silloin pysähtyisi, suukottelisin sinua silloin koko ajan ja pitäisin sinua sylissä maailman tappiin asti. Olisit minun, isin oma pikkupoika.

Mutta joskus aika kuluu vain liian nopeasti. Katselin eilen joitain dokumentteja internetissä MTV kolme kanavalla. Ei ole muuta ihmeempää seurattavaa nytten. Siellä tulee sellainen sarja, kuin 'kadonneen jäljillä'. Se on sellainen sarja, jossa omat isät, äidit, lapset ja sukulaiset etsivät omia juuriaan ja sukulaisiaan. Joskus etsintä on liian vaikeaa itse kullekin ja silloin TV yhtiö auttaa hädässä. Onneksi noissa jaksoissa on aina onnellinen loppu. Minulle tulee aina kyynel silmään, kun oma vanhempi löytää lapsensa. Ajattelen silloin aina meitä, josko meille joskus kävisi niin ettemme tapaisi vuosikausiin ja sitten löytäisimme toisemme. En tietenkään toivo, että emme tapaisi. Haluaisin nähdä sinut heti. Ennen vanhaan löytäminen oli paljon vaikeampaa. Nykyään se on helppoa internetin ansiosta. Sen takia kirjoitan sinulle, jotta löytäisit minut joskus helposti. Voi olla, etten tulevien vuosien saatossa enää löydä sinua tästä maailmasta, mutta nyt etsin sinut aina ja kysyn äidiltäsi mitä sinulle kuuluu. Vastauksia on vain joskus vaikea saada.

"You are the Star that greets the Sun, shine across my distant sky, when the night is done. You'll be the moon to light my way"

Tapaaminen lähempänä

Poikani. Olen kirjoitellut viime aikoina hieman vähemmän. Ei johdu sinusta, eikä minusta. Minulla ei nyt vain ole kovin paljon uutta kerrottavaa. Elän edelleen yksin täällä Turun vuokrayksiössä, eikä täällä hirveästi ole aktiviteettia. Tykkään kyllä asua Turussa. Ja sinua tietenkin ajattelen joka päivä. Koitin soittaa äidillesi. Hän ei vastannut ja kyselin sitten tekstiviestillä, mitä sinulle kuuluu. Kerroin myöskin, että ikävöin sinua aivan hirveästi. Hän vastasi lyhyesti että ok. Kohta kaksi vuotta kulunut, enkä ole sinua vielä saanut tavata. Miksi ihminen vihaa toista niin paljon, ettei anna tavata omaa lastaan? En tiedä. Oliko tuo viha jo ennestään olemassa? Jos oli, niin ok, vika on silloin äidissä. Jos ei, niin vika on jossain muualla, minulle tuntemattomassa seikassa. En minä äitiäsi ole koskaan vihannut. Jos olen tehnyt joskus jotain väärää, joku voisi kertoa sen minulle. Silloin voisin tutkia itseäni. Itse en nyt tiedosta tehneeni koskaan mitään väärää. Jos joku minulle kertoisi, oppisin ja tekisin asiat sitten paremmin. Mutta ei sekään tietenkään käy. Ei ole tahoa, joka pystyisi minulle sen selittämään. Äidiltäsi ei saa mitään vastausta.

Lakimiehenikin soitti pitkästä aikaa ja kysyi aikataulusta, jolloin voisin tavata äitisi sovittelun merkeissä. Aikataulu olisi joskus elokuussa. Nykyään tuo sovittelu on pakollista. Ei voi enää mennä suoraan käräjäoikeuteen selvittämään asioita. Onneksi näin. Kunpa näkisin myös sinut silloin sovittelutilaisuudessa. Minua ihan jännittää sinun näkemisesi. Minua ei hirveästi jaksa kiinnostaa rahat ja takautuvat elatusmaksut. Ne sitten ovat mitä ovat. Tai siinä mielessä kyllä kiinnostaa, että ne rahat ovat toivottavasti sitten sinua varten. Samassa istunnossa pitäisi sitten myöskin käsitellä huolto- ja tapaamisasioita. Nuo asiat ovat minulle ne kaikista tärkeimmät. Olisi ihana tavata sinut vihdoin ja viimein. Olet minun pikkuinen peilikuvani. Toivottavasti tapaaminen järjestyy ja äitisi ottaa sinut silloin mukaan.

Hieman uutta tietoa

Minä olen isi ja minulla on isin tunteet. Ja oikeus olla isi. Ja sinulla on oikeus isiin (isään). Rakastan sinua poikani enemmän, kuin mitään muuta tässä maailmassa. Minulla tulee väkisin mieleeni, että minä olen ainoa, joka ajattelee sinun etuasi tässä asiassa, molempiin vanhempiin. Äitihän sinulla jo on, mutta haluaisin, että sinulla on myöskin isi. En ole riistämässä sinulta äitiä pois. Mutta isi on muutakin, kuin geneettinen perimä. Ei ole keneltäkään pois, jos sinulla on isi läsnä. Kaikilla muilla oikeusjärjestelmän osapuolilla tuntuvat dollarinkuvat hakkaavan pupilleihin. Eivät tunnu ajattelevan mitään muuta, kuin rahaa.

Asianajajani soitti tänään. Hän oli myös huolissaan rahasta. Eli paljonko maksaisin takautuvasti elatusavuista. Häntä ei huolettanut sinun oikeudestasi isään, eli minuun. Kerroin jo ensitapaamisessa, että haluan ottaa myös huoltajuus- ja tapaamisasiat esille samassa yhteydessä. Se on mahdollista. Tänään asianajajani kertoi uudelleen puhelimitse, että se pitää sitten "laittaa vireille". Miksi helvetissä sitä ei jo ole laitettu vireille? Kuukausi kohta kulunut. Vähän kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi. Pitää taistella vastapuolen asianajajaa vastaan, mutta myös omaanikin. Hän kertoi minulle, että jos tämä asia menee käräjäoikeuteen, sieltä saattaa tulla mikä päätös tahansa, äidin hyväksi kuulemma. Ai jaa. Mikä helvetin lottokone se käräjäoikeus oikein on? Kukaan ei tunnu taistelevan minun puolestani. En siitä huolimatta luovuta. Taistelen vaikka yksin, kaikkea järjestelmää, maapalloa, universumia vastaan. Olet minun oma rakas poikani.

Hei minun pikku nassukkani

Mitä sinulle kuuluu? Minulla on taas niin ikävä sinua. Minulla on aina ikävä sinua, mutta aina jossain välissä tulee vielä enemmän ikävä. Aina kaipaan sinua, ja välillä vielä enemmän. Olin nyt viikonloppuna Salossa vierailemassa ystävieni luona. Heidän poikansa on nyt reilun parin vuoden ikäinen. Sinä olet nyt 1,5 vuotias isin ihana pikkupoika. Ikää tulee molemmille. Poikansa on jo alkanut hieman kiukuttelemaan. Se alkaa olemaan tuossa iässä ihan normaalia. Itse olet kohta samassa iässä. Periksi ei voi antaa, muttei vastaankaan pärjää. Haet omaa liikkumatilaa, vapautta ja rajoja. Näin se menee lapsen elämässä. Vanhempien tehtävä on opettaa lastaan, halusit tai et. Tiedän, että olet kiltti poika. Olethan minun poikani, minun lihaa ja vertani. Olisi mukava kuulla sinusta taas pitkästä aikaa ja saada kuviasi. Olet siinä iässä, että kasvat vauhdilla, enkä haluaisi menettää hetkeäkään siitä ajasta. Asiani etenee siellä lakiasiain toimistossa, mutta en ole kuullut vielä mitään uutta sieltä. Toivoisin, että äitisi tulisi järkiinsä ja antaisi meidän olla yhdessä. Olen sinun isi ja haluan sitä. En ymmärrä miksi se otettaisiin minulta pois. Jokaisella isillä pitäisi lähtökohtaisesti olla oikeus omaan lapseen. Ja lapsella tietysti oikeus omaan isään. En ymmärrä, miksi tätä oikeutta pitää erikseen hakea käräjäoikeudelta. Laissakin jo sanotaan, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja että lapsella on oikeus tavata isäänsä. Miksi tuota lupaa täytyy erikseen hakea? En minä ole tehnyt koskaan mitään väärää. Olen vain isi.